Pikkujoulun vietossa on tapahtunut viime vuosina huomattavia muutoksia. Ne koskevat niin juhliin satsaamista kuin niiden viettotapaakin. "Kymmenen vuotta sitten ei olisi voinut kuvitella, että pikkujoulut olisivat esimerkiksi uima-allasbileet", Radisson SAS Oulun hotellinjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen sanoo.
Hotellinjohtaja kertoo huomanneensa, että 1990-luvun lamavuosina pikkujoulun merkitys oli vähenemään päin.
"Nykyisin yritykset taas satsaavat niihin paljon. Se näkyy sitten myös vieraissa: käydään kampaajalla ja pukeudutaan hienosti."
Tänä päivänä pikkujoulu ei välttämättä edes ole kovin jouluinen tapahtuma. Teemabileet, joissa saatetaan pukeutua vaikka toogaan tai hulahulahameeseen, yleistyvät. Tänäkin viikonloppuna hotellissa vietetään Silvennoisen mukaan toisessa päässä perinteistä pikkujoulua ja toisessa päässä juhlan teemana on 70-luku.
Pikkujoulukausi on perinteisesti vilkkaimmillaan marras-joulukuun vaihteeseen ajoittuvana viikonloppuna. Silvennoisen mukaan sekä tänä että viime viikonloppuna hotelliin olisi ollut tarjolla kolme kertaa sen verran pikkujoulun viettäjiä kuin sisälle mahtuu.
Pikkujouluklisee on, että juhlissa örvelletään ja sen jälkeen hiivitään työpaikalla muutama viikko seinänviertä pitkin. Monella työpaikalla pikkujoulut ovat kuitenkin aivan jotain muuta.
Esimerkiksi Oulun kaupungin suun terveydenhuollon työntekijät kokoontuvat päivällä ravintola Hilikkuun, jossa nautitaan joululounas pitkän kaavan mukaan ja juhlijoita viihdyttää yllätysvieras. Viime vuonna se oli Lenita Airisto ja toissa vuonna isä Mitro.
Hammashuollon palvelupäällikön Sakari Kärkkäisen mukaan kaupunki ei tarkemmin ohjeista yksikköjään siitä, millaisia pikkujouluja voidaan viettää. Esiintyjät hammashuollon pikkujouluihin on saatu sponsorirahoilla.
Koska hammashuollossa kysymyksessä on parin sadan ihmisen työyhteisö ja joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä, tämäntyyppinen juhla on nähty Kärkkäisen mukaan parhaaksi vaihtoehdoksi. "Se on meille erittäin tärkeä yhteishengen luoja", hän sanoo.
Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen erikoistutkija Riikka Kivimäki näkee yhdessäolon työpaikan ulkopuolella yhteisöllisyyttä lisäävänä tekijänä. Hierarkisissakin työyhteisöissä ollaan silloin "ihmisiä ihmisten joukossa".
"Työajan ulkopuolella on mahdollisuus tutustua ihmisiin eri tavalla, esimerkiksi näiden perhetilanteeseen. Se voi lisätä ymmärrystä siitä, miksi ihmiset toimivat työpaikalla niin kuin toimivat", Kivimäki sanoo.
Yhteistä toimintaa työpaikan ulkopuolella toivotaan Kivimäen mukaan nykyisin paljon. Hän kuitenkin muistuttaa, että aina löytyy myös niitä, jotka eivät halua olla työkaverien kanssa tekemisissä vapaa-ajallaan ja että siihen on suotava yhtä lailla mahdollisuus.