Lapsia, vai pitäisikö sanoa poikalapsia, ei pitäisi päästää keittiöön kovin varhain itsenäisiin keittohommiin. Omat muistikuvani esikoispoikani ensikokkauksista ovat painuneet mieleen. Eräänkin kerran oli "karevin kaa"paistettu kuivalla paistinpannulla vehnäjauhoja, jotka eivät muuttuneetkaan letuiksi. Loput jauhoista kaatuivat keittön matolle. Perheen koira levitti osan pakkasesta otetuista mustikoista jauhojen kanssa melkoiseksi sössöksi. Mutta onneksi kukaan ei saanut palovammoja tai muuten haavoittunut.
Ohjattuna pojista kuitenkin kasvaa ihania miehiä, jotka osaavat keittiötyön tiskaamista ja siistimistä myöten.
Marianne Kiskola on tehnyt poikiensa Alexin ja Antrean kanssa mainion kirjan, miten pääsee sisään ruuanlaiton ihmeellisyyksiin jo pienestä. Pikkujätkien keittokirja vie maailmallekin. Ohjeissa on itämaisia ruokia ja idän mausteita käytetään muissakin ohjeissa. Kookosriisi ja Nasi goreng ovat namia. Samoin meksikolainen Quesadilla.
Perinne- ja vihannesruuat ovat nekin kunniassaan. Juuresmuusi, pikkuoravien porkkanasämpylät ja mamman makaronilaatikko maistuvat. Tosin jälkimmäistä suositellaan höystettäväksi soijarouheella, mikä ei ole kovin suomalaiskansallinen raaka-aine. Itse laittaisin sekaan reilusti meikäläistä sika-nautaa!
Kirjassa tosin ilahduttaa juuri runsas kasvisten käyttö - varsinkin kun niistä tehdään maistuvaisia eikä "terveellisen" makuisia. Helpot hedelmäiset ja marjaisat smoothiet ja pirtelöt ovat ykköskamaa. Piristystä päivään tuovat lisäksi Anja-mummin mokkapalat, vadelmapiirakka ja muut leivonnaiset. Karkkejakin tehdään, esimerkiksi muromellejä.
Erityisen kiitoksen saavat juomareseptit: vietnamilainen limettisooda, mustaherukanlehtijuoma ja räppärin raparperimehu: limuille ja esansseille on vaihtoehtoja!
Ravintosanomaa Pikkujätkien keittokirjassa on sen verran, että lihaa ei suosita, kalaa kylläkin. Luomumaito, soijakerma ja reilun kaupan banaani sen sijaan saavat tilaa.
Kirjan kustansi Tammi.