Muumien luojassa Tove Janssonissa ja Pikku Prinssin tekijässä Antoine de Saint-Exupéryssa on paljon yhteistä. Molemmat korostivat luonnon ja ihmisluonnon ainutkertaisuutta.
Kumpainenkin kirjoittaja-kuvittaja oli ihmisen ahneutta, turhamaisuutta ja itsekkyyttä vastaan. He olivat visionäärejä, jotka rakensivat siltoja elävästä olennosta toiseen.
Siinä missä 1914 syntynyt Tove piirteli jo lapsena koko ajan, löysi vuonna 1900 Ranskassa syntynyt Antoine kutsumuksensa 22-vuotiaana: "Ymmärsin mihin tarkoitukseen minut oli tehty: Contén hiilikynää varten."
Tutkijat ovat yrittäneet löytää de Saint-Exupéryn lapsuuden ja nuoruuden papereista hahmoa, joka muistuttaisi Pikku Prinssiä. Mutta ei ole tärpännyt.
"Onko siis pääteltävä, että tämä pörröpäinen lapsi ilmestyi maailmaan Yhdysvalloissa vuonna 1942, kun sodan todellisuus, menneiden aikojen muistot ja kynän käyttämisen mielihyvä kohtasivat toisensa?" kysyy Michel Quesnel artikkelissaan Pikku Prinssin syntymä.
Muumi huussin seinään, satuprinssi paperiliinaan
Ensimmäinen muumin näköinen hahmo ilmestyi ulkohuussin seinään Pellingin saarella. Tarinan mukaan Tove Jansson vastasi veljensä Per Olovin seinään kirjoittamaan Kant-sitaattiin piirtämällä niin ruman hahmon kuin keksi.
Varsinaisesti muumihahmo syntyi pilalehti Garmiin 1943. Pieni valkoinen hahmo oli nimeltään Snork ja tuli jopa osaksi Tove Janssonkin signeerausta ja hänen nimimerkkihahmokseen.
Pikku Prinssi ja muumi syntyivät siis hyvin lähekkäin.
Antoine de Saint-Exupéry joutui lento-onnettomuuteen Libyassa joulukuussa 1935. Hän teki pakkolaskun 200 kilometrin päässä Kairosta ja marssi viisi päivää autiomaassa ennen kuin osui karavaanin reitille.
Satulapsi oli jo muutamaa kuukautta aikaisemmin saanut kasvot, ruumiilliseen hahmon ja kaulaliinan, jollaista hänen luojansa itsekin mielellään käytti.
"Kun Saint-Exypéry kävi pienissä ravintoloissa ja joutui odottelemaan, hän luonnosteli aikansa kuluksi pöydän kohokuvioiseen paperiliinaan nuoren olennon, jolta tarvitsi myöhemmin vain poistaa hyödyttömät siivet ja päästää hiukset valloilleen", toteaa Michel Quesnel kirjassa Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi (WSOY).
Yli kolmekymppinen Antoine piirteli Pikku Prinssin oloisia pikkumiehiä myös kirjeittensä laitoihin ja rivien väliin.
"Pikku Prinssi saatteli tekstiä tai vaelsi vapaana kuin silloin tällöin esiintyvä signeeraus, kuina hellän ironinen muistutus kirjoittajan henkilöllisyydestä."
Pikku Prinssin
sotaisa syntymämaasto
Ennen Pikku prinssiä Saint-Exypéry oli julkaissut kirjat Etelän postia (1928), Yölento (1931), Siipien sankarit (1939) ja Pilote de Guerre (1942).
Lentäjä-kirjailija oleskeli Yhdysvalloissa. Hän oli huolestunut Ranskan kohtalosta ja masentunut maanmiestensä käytöksestä. Silloin kustannustoimittajan vaimo ehdotti, että Saint-Exypéry julkaisisi synkkien ajatustensa hälventämiseksi lastenkirjan.
"Pikku Prinssi on omistettu ystävälle Léon Werthille, aikuiselle joka asuu Ranskassa kärsien nälkää ja vilua. Voiko selvemmin osoittaa, ettei se ole irrallinen mielikuvituksen luomus vaan yhteydessä aikansa murhenäytelmiin?" Michel Quesnel painottaa.
Kirjailija ei halunnut, että Pikku Prinssiä luettaisiin kuin kevyttä satua. Tarinaan on painanut jälkensä sen kirjoittajan pessimismi. "Kyynelten maa on niin arvoituksellinen", toteaa sadun lentäjä.
Nyt Pikku Prinssistä on julkaistu versio vuoden 1943 amerikkalaisen laitoksen mukaan. Rankassa on ryhdytty pohtimaan, missä suhteessa Pikku Prinssi on aikakautensa tuote.
Majuri de Saint-Exypéry katosi jäljettömiin toisessa maailmasodassa tiedustelulennollaan kohti Ranskaa 31. heinäkuuta 1944.
Vuonna 2004 viranomaiset vahvistivat, että meren pohjasta Marseillen edustalta vuonna 2000 löydetty Lockheed P-38 Lightningin hylky oli Saint-Exupéryn kone.
Pikku Prinssi täyttää Ranskassa
60 vuotta laskettuna ensimmäisestä kirjoittajan kotimaassa ilmestyneestä laitoksesta.
Pikku Prinssi on käännetty
160 kielelle tai murteelle.