"Käy Koskelankylässä kattoo, löytyskö sieltä sulle akka. Se on hyvää akkamettää."
Tällaisen kehotuksen sai vuonna 1944 Haukiputaalla syntynyt Osmo Hekkala aikanaan puntaroitavakseen. Hekkala otti siitä onkeensa, lähti akkamettälle ja onnistui: Koskelankylästä löytyi kuin löytyikin vaimo. Myös itse Koskelankylä valloitti niin, että nyt Hekkalalla on yli 40 vuoden kokemus koskenkyläläisyydestä. Siitä syvällä sielun sopukoissa kytevästä ominaispiirteestä, jota ei muualla tavoita.
"Koskenkyläläiset ovat hurtilla huumorilla varustettuja ihmisiä. Turha paskantärkeys puuttuu", 17 vuotta Kansan Tahdon toimitusjohtajana toiminut mies valottaa.
Koskelankylällä tarkoitetaan lähinnä nykyisen Koskelan aluetta ripauksella Toppilaa ja Alppilaakin. Asukkaat itse soisivat kernaasti asuinalueen nimen palaavan vanhaan Koskelankylä-muotoon. Onhan sen yhteisöllisyyden sydän, työväenliikkeen kehto Walon talokin pitänyt nimessään Koskelankylän Walo-muodon, samoin urheiluseura Koskelankylän Riento.
Eivät koskelalaisnaiset tyystin akkamettän rooliin ole tyytyneet. Koskelan naiset ovat historian aikana yrittäneet puuttua jopa maailmanpolitiikkaan. Vietnamin sodan aikaan Koskelasta lähti Amerikan presidentille tulikivenkatkuinen kirje: näpit irti Vietnamista!
Koskela on vahvasti työläiskaupunginosa. Se syntyi aikanaan lähinnä Toppilan sahan ympärille. Saha työllisti parhaimmillaan 600 ihmistä eri puolilta maata. Yhteisyyttä vaalittiin etenkin työväenluokan joukkoliikkeiden ja -järjestöjen ympärille. Sahan lisäksi koskelalaisten arkeen ovat vaikuttaneet mallasjuoma- ja sellutehtaat sekä satama. Nuoren Martti Korhosen (vas.) ja hänen kavereidensa hivenen kyseenalaisia harrastuksia olivat sen työntekijöiden turha juoksuttaminen ja poikkeuksellinen bussimatkustus.
"Bussin takapuskurissa roikuttiin kiinni niin kauan kuin kengänpohjat kestivät", kansanedustaja muistelee nauraen. Tämänkaltaisen keppostelun seurauksena tukkapöllyä tuli muiltakin kuin omalta äidiltä. Sosialistishenkisen kylän ilot ja surut kun olivat yhteisiä ja toisista pidettiin tällä tavalla huolta.
Sosialismin leima oli aikanaan Koskelassa vahvana. Erityisen selvästi se näkyi siinä, että kymmenet ihmiset lähtivät sosialistiseen Neuvostoliittoon "uutta ja uljasta" rakentamaan. Koskelaa onkin kutsuttu Pikku-Moskovaksi. Kun kylä säästyi aikanaan Neuvostoliiton lentäjien pommituksilta, oli syykin selvä: eivät ne omiansa pommita, sanottiin.
Nimeen vaikutti myös se, että Koskela on ollut vahvasti ensin SKDL:n sitten Vasemmistoliiton pelikenttää, puna-Koskelaksi tituleerattua aluetta. Puna-Koskelan edustajia on ollut näkyvillä paikoilla niin Oulun päättävissä elimissä kuin valtakunnan politiikassakin.
"On Koskela vieläkin punainen", Korhonen tietää.
Punaisuuden lisäksi Koskelaa leimaa yhä sama työläiskaupunginosan rooli. Puupientalojen Koskela on säilynyt, vaikka uutta on rakennettu paljon ja vanhaa purettu alta.
"Koskela ei ole koskaan leimautunut ökyasujiin", Hekkala vakuuttaa. He ovat koskelankyläläisiä, jalat maassa seisovia humoristeja työläiskaupunginosassa, jossa kiroilu ei ole kiellettyä.
Lähde: Koskelankylän Työväenyhdistys 70 v.