"Nyt nämäharjoitukset riittävät vähäksi aikaa. Keskitytään omiin hommiin", huokasi pettynyt Tyrnävän kuntapäättäjä viikko sitten. Lakeuden vuosia hierottu yhteistyö oli juuri tyssännyt Kempeleen epäröintiin. Yhteistä sosiaali- ja terveystoimen aluetta ei tule.
Kuntapäättäjä tunsi olevansa puhki. Valtava määrä työtä oli tehty turhaan. Erilaista selvittelyä oli jatkunut ainakin kuusi vuotta. Viimeiset pari vuotta kuntien parhaat voimat olivat istuneet palaveria palaverin perään yhteistä säveltä etsimässä. Pullaa ja kahvia oli kulunut.
Vapaa-aikana oli kahlattu valtava määrä papereita, käännetty ja väännetty. Asialla oli oltu tosissaan.
Kaiken piti olla enää viimeistä silausta vaille.
Kunnes kuntaministeri Henna Virkkunen esitteli kuuluisat karttansa ja kunnissa repesi.
Lakeuden yhteistoiminnasta vetovastuussa olleen Kempeleen luottamusmiehet alkoivat epäröidä. Kannattaako alkaa vielä millekään, jos ratkaisut ovat vuoden päästä ristiriidassa valtiovallan linjausten kanssa?
Lakeuden kunnille jäi pettymyksen lisäksi valtava määrä tietoa. Kunnat ja niiden sotepalvelut on nyt läpivalaistu. Kai siitä sentään jotain hyötyä on.
Oulussakin on istuttu kokouksissa. Uuden Oulun yhdistymishallitukseen, sen toimikuntiin ja työryhmiin on valjastettu suuri osa viiden liitoskunnan luottamusmiehistä. Kaikilla on lisäksi oman kuntansa isot luottamustehtävät. Tosin lähes puolet hallituksen jäsenistä on eläkkeellä.
Yhdistymishallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen laskee, ettei omasta virkatehtävästä otettu 30 prosentin virkavapaus riitä, aikaa kuluu vähintään 20 tuntia viikossa valmisteluun, kokouksiin, seminaareihin ja ennen kaikkea erilaisiin tapaamisiin.
Uuden Oulun syksyn väliraportti on hengästyttävä: käsiteltyjä asioita on ranskalaisilla viivoilla parikymmentä sivua. Heinäkuussa sentään maltettiin pitää lomaa.
Ja homma jatkuu.
Myös virkakunta on kovilla. Uuden Oulun linjauksia varten tarvitaan valtavat määrät perustietoa. Täälläkin erilaista selvittelyä on jatkunut jo vuosikaudet.
Moni muu tärkeä asia on pitänyt laittaa kokonaan syrjään tai jättää vähemmälle huomiolle.
Muutosta organisoiva johtoporras juoksee palaverista palaveriin. Työpäivät venyvät jatkuvasti 10-12 tuntisiksi. On järjestetty seminaareja, kuulemisia, infotilaisuuksia.
Samalla pyöritetään työhaastatteluruljanssia. Omaakin paikkaa pitää hakea uudestaan. Joskus kokoustajat huomaavat olevansa kyllä itse kaikki paikalla, mutta varsinainen kokouksen aihe, työnhakija, on unohdettu kutsua mukaan. Kalenterien yhteensovittamisesta on tullut korkeampaa matematiikkaa.
Lakeudenvesiperän jälkeen äkkinäisimmät ovat jo yhdistämässä Kempelettä ja kumppaneita Ouluun. Ajatus ei ole hyvä, sanovat työssäkäyntikartat mitä tahansa.
Jos pakka pamautetaan taas sekaisin, sitä ei kestä kukaan. Siinä voi käydä todella huonosti.
Mitä hyötyä on kuntaliitoksesta, jos sen toteuttajat ovat loppuun väsyneitä? Nyt jaksetaan, kun tiedetään, että kohta tämä loppuu.
Uuden Oulun kuntaliitoksessa luodaan uusi kunta, ei vain yhdistetä entisiä. Tällainen strateginen kuntaliitos tuo todennäköisesti pitemmän päälle todellista hyötyä, mutta on toteutusvaiheessa erittäin rankka.
Jos taas Lakeuden kunnat liitetään Ouluun perinteiseen tapaan, kannattaako se senkään vertaa? Kuntajakoselvittäjä Arto Kosken mukaan tällaiset mekaaniset kuntaliitokset eivät ole suuremmin kuntia hyödyttäneet.
Toivottavasti ratkaisut löytyvät muualta. Vuosikausien selvittelyjen, valmistelujen, uudelleenorganisointien ja säätämisten jälkeen Oulun seudullakin olisi pikku hiljaa aika ja oikeus "keskittyä omiin hommiin". Joka puolella.