Ensin avataan konepelti eli pianon tai flyygelin kansi. Sitten hiljennetään kumikiiloilla ne kielet, joiden ei haluta soivan. Sitten aletaan kuunnella intervalleja (kahden sävelen välistä korkeuseroa) yksi oktaavi kerrallaan.
– Värähtely pitää kuulla – esimerkiksi f-a-terssi 6,9 kertaa sekunnissa. Korva kertoo minulle kielen oikean kireyden, joten pääsen eteenpäin yleensä pikku-f:stä ylöspäin ja teen yhden oktaavin alueelle niin sanotun temperoinnin, joka kopioidaan seuraaviin oktaaveihin, pianonvirittäjä Eero Koivisto kertoo.
Jokainen piano on yksilö. Jos bassopuoli on selvästi alavireinen, viritystä jatketaan keskialueen jälkeen siitä.
– Jos soitinta ei ole pitkään aikaan viritetty, pitää ensin tehdä niin sanottu tason nosto eli saattaa äänet suunnilleen oikeille korkeuksille ja aloittaa viritys vasta sitten. Kotipianot pitäisi virittää vähintään kerran vuodessa, käytön mukaan tietysti.
Pianonvirittäjällä on työkaluja, joista tärkein on tietenkin sävelkorva. Muita ovat intonointityökalu, jolla muutetaan äänen sävyjä, pinsettejä, työntömitta, kosteusmittari, ruuvimeisseleitä, monitoimityökalu – ja nykyaikainen puhelimen ohjelmasovellus, joka korvaa nykyisin ääniraudan.
– Viritys tehdään kuitenkin aina korvakuulolta.
Kosteuden vaihtelu vaikuttaa eniten kotipianon vireyteen. Jos ilman kosteus olisi tasaisesti 40–45 prosentin paikkeilla, hyvä olisi.
– Mutta talvisin voi olla tosi kuivaa: juuri mittasin eräässä paikassa kosteudeksi viisi prosenttia.
Koivisto pitää vireessä Oamk:n ja konservatorion soittimien lisäksi myös Oulun konserttisoittimet.
– Näitä ammattikorkean opetusvälineitä soitetaan tuntikausia päivässä, joten niitä pitää virittää usein. Täällä ilmastointi pitää kosteuden onneksi vakiona, kun talossa on nelisenkymmentä soitinta – ja konservatoriossa saman verran.
Huopavasaroita joutuu vaihtamaan joskus, tavallisimmin muutaman vuoden välein. Koskettimia on 88 eli huopavasaroita on saman verran. Koskettimen laakeroinnitkin kuluvat.
– Kuten muissakin teknisissä laitteissa, alkuperäinen varaosa on yleensä paras.
Koskettimelta huopavasaraan käskyn välittävät varret ovat tavallisesti vaahteraa, alan huippumerkki Steinwayssa valkopyökkiä.
– Koskettimien puuosat ovat yleensä kuusta. Itse koskettimet ovat usein norsunluujäljitelmää: alkuperäistä norsunluuta ei enää saa käyttää uusiin pianoihin.
Yksi pianon hankalimmin korjattavia vikoja on kaikupohjan rikkoutuminen: sointi muuttuu täysin, kun kaikupohja hajoaa: halkeama vie soinnin. Flyygelin kielityksen jännite voi olla jopa 20 000 kiloa, joten kaikupohjan merkitys soinnille on tärkeä.
Antoisimpia hetkiä ovat konserttitilanteet, jos pianisti antaa virittäjälle hyvää palautetta vähän samaan tapaan kuin formulakuljettaja tallinsa mekaanikoille onnistumisen jälkeen.
– Olen virittänyt flyygeliä usein muun muassa Grigori Sokoloville. Olli Mustosen kanssa olen säännöllisesti yhteistyössä.
Eero Koiviston mukaan konserttipianistien kanssa saattaa helposti vierähtää viikko, kun soitinta säädetään huippuunsa. Ja jo harjoitusten aikana piano saattaa mennä täysin epävireeseen, soittajasta riippuen.
– Sokolov on tarkka. Kerran minun piti istua hänen vieressään Madetojan salin lavalla konsertin alkamiseen saakka. En tehnyt mitään, mutta varalla piti olla. Ja kun flyygeliä siirrettiin väliajalla muutama metri, minun piti tarkistaa, onko soitin kunnossa. Olin tavallaan terapeuttina taiteilijalle, Koivisto naurahtaa.
Hankalia soittimia on tullut vastaan paljon.
– Ammattitaidon pitää olla sillä tasolla, että omasta mielestä huonoimmillaankin soitin kelpaa pianistille. Itsekritiikki kasvaa tässä hommassa.
Eero Koivisto ehti opiskella Raudaskylän kristillisen opiston musiikkilinjalla vuoden verran, kunnes kuuli virittäjän opiskelumahdollisuuksista.
– Joku sanoi, että sinulla on niin tarkka korva, että hae pianonvirittäjäkoulutukseen Espooseen. Enkä ole katunut. Moni on vaihtanut alaa, kun pinna ei ole kestänyt. Tässä yksinäisessä työssä pitää olla yrittäjähenkeä, käsityötaitoa, musikaalisutta – ja lehmän hermot.
Eero Koivisto
- Syntynyt 20.4.1963 Haapajärvellä.
- Perhe: vaimo ja kaksi hänen lastaan sekä kaksi omaa lasta edellisestä liitosta.
- Koulutus: Raudaskylän kristillinen opisto 1985–86. Pianonvirittäjän koulutus Arla-instituutissa Espoossa 1986–89. Suomen Pianonvirittäjät ry:n näyttötutkinto 1989.
- Koulutuksen jälkeen itsenäiseksi yrittäjäksi Ouluun Musiikki-Kullaksen perustajan, pianonvirittäjä Kalervo Kullaksen kutsumana hänen työnsä jatkajaksi.
- Harrastukset: akustisten kitaroiden teko, musiikki.