Maailmancup, miesten pujottelu
Elämän ensimmäinen maailmancup on pysäyttävä kokemus. Mitäpä jäi käteen?
"Heh heh heh. Sukset, sauvat, hanskat ja kypärä", sanoo Victor Malmström.
"Kukaan ei kertonut, että olisin voinut pudottaa Bode Millerin toiselta kierrokselta. Olisinhan minä sen tehnyt, jos olisin tiennyt. Höh höh höh", jatkaa Roope Leskinen.
"Täysillä vaan. Jos onnistuu niin onnistuu, mitä hyötyä olla joku 51:s?" kysyy Joonas Räsänen.
"Hyvä kokemus. Oppii ainakin, ettei näitä hommia näin kantapään kautta kannata tehdä", huomauttaa Juho-Pekka Penttinen.
Suomen nuorten maajoukkueen debyytti miesten maailmancupin pujottelussa Levillä sunnuntaina ei ollut pitkä toimitus. Vips. Vips, vips ja vips. Peräjälkeen ulos radalta jyrkänteellä. Niin sanotusti vähän liikaa kenkää, ja liian vähän malttia.
Mutta ei se mitään. Pääasiassa FIS-kisoja laskeneet nuoret tulivat Leville keräämään arvokkaita kokemuksia. Samalla realisoitui kuva siitä, mikä on oma taso maailman huippuihin verrattuna.
Kohtuullisen karu.
Pisteitä keräämään
Pojilla on edessään pitkä tie FIS-pisteiden keräämisessä pohjoismaisissa kisoissa. Kes ki-Eurooppaan ei ole asiaa, ennen kuin lähtönumerot on hinattu 15-20:n tienoille, sanoo nuorten maajoukkuetta valmentava Mika Pelli.
Penttinen, Leskinen ja Malmström kuuluvat kaikki nuorten maajoukkueeseen, aavistuksen vanhempi Räsänen treenaa porukan mukana muuten vain.
"Täällä rinne kestää, ja isoiltakin numeroilta on mahdollista laskea hyville sijoituksille. Keski-Euroopassa rinteen kunto on usein melko mahdoton myöhään lähteville."
Mies katsoo alppikollien perään myös Rukan alppilukion valmennuspäällikön pallilta.
Kohti maailmancupia noustaan porras kerrallaan, Eurooppa-cupin kautta.
"Kun sijoitukset alkavat olla Eurooppa-cupissa 10-15:n joukossa, saattaa hyvänä päivänä laskea pisteille maailmancupissakin", Pelli sanoo.
Eurooppa-cup mittarina
Pojat laskevat ensimmäiset EC-kisansa parin viikon kuluttua. Pelli ei suostu aikatauluttamaan tulevaisuudensuunnitelmia ennen sitä.
"Vasta sitten näemme, missä mennään."
Sen sijaan arvio laskijoiden heikkouksista ja vahvuuksista tulee kuin apteekin hyllyltä.
Victor Malmströmin valtteja ovat innokkuus, intensiivisyys ja keskittymiskyky. Peruskäännös on hyvä, mutta varmuutta Malmström tarvitsee lisää, samoin voimaa. Juho-Pekka Penttinen on vahva, lyhyen kääntösäteen ansiosta erinomainen jyrkän laskija.
"Henkisesti vahva ja tasapainoinen kaveri, joka syttyy pikkuhiljaa. Loivan laskussa on vielä kehittämistä", Pelli sanoo.
Pujottelijana kunnostautunutta Roope Leskistä Pelli kehuu vahvaksi ja nopeaksi.
"Pystyy runttaamaan voimalla, jyrkän laskija, jolla on töitä suurpujottelussa."
Joonas Räsänen on pääasiassa pujottelun laskija, joka hänkin tarvitsee lisää voimaa selvitäkseen paremmin jyrkästä.
Omakustanteista
Nuorten laskijoiden nousu on tässä vaiheessa vielä pitkälti omakustanteista. Liiton piikkiin voi tässä vaiheessa laskea valmennuksen ja kisamatkojen polttoainekulut, mutta leirit maksetaan vanhempien pussista.
"Tonni per leiri", Pelli laskee karkeasti.
"Tällä kaudella meillä on ollut neljä jäätikköleiriä."
Kaikki neljä poikaa ovat alppilukiolaisia, ja pääsevät kiertämään pohjoismaisia kisoja edullisesti. Alppikoulujen vanhempainyhdistykset auttavat keräämällä rahaa, ja liiton pyörittämässä poolissa on mukana välinevalmistajia, jotka pitävät nuoret laskijat suksissa.
Jokaisella on myös jonkin verran omia sponsoreita. Tosin niiden hankkiminen vaatii paljon henkilökohtaisia suhteita ja supliikkia, koska vastalahjaksi ei ole tarjota näkyvyyttä juuri paikallislehtihaastatteluja enempää.
"Pienistä puroista se koostuu", Pelli sanoo.