Esko Hassinen väittää, että tärinä johtuu kylmästä. Oulun Pyrinnön puheenjohtaja on valinnut SM-viesteihin Raaheen vaatetuksen kalenterin mukaan: sandaalit ja farkut ilman pitkiä kalsareita eivät pidättele Koivuluodossa pyörivää kylmää tuulta. Viima hiipii väkisin lahkeista sisään.
Voi tärinä johtua jännityksestäkin.
Pikaviestit ovat kova paikka katsomossa, kun radalla on oman seuran juoksijoita - vielä kovemmaksi peli menee, kun kapulassa on kiinni oma tyttö. Ja nyt on: puheenjohtajan tyttö Enna Hassinen odottaa lähtötelineiden takan lähettäjän komentoja. 15-vuotiaiden tyttöjen pikaviestin alkuerä numero kaksi on kohta liikkeellä.
Hassisen vieressä radalle tiiraileva Eero Hietapelto tunnustaa, että paikka on tiukka.
"Tuo viimeinen vaihto on paha. Jossu on ollut mökillä, eikä vaihtoa ole harjoiteltu juuri ollenkaan. Ja Jossu on vielä sen verran nopeampi Enniä, että se karkaa alta pois, jos lähtee yhtään liian aikaisin", Hietapelto viittaa takakaaretta juoksevaan tyttäreensä Enni Hietapeltoon ja joukkueen ankkuriin Johanna Rajavaaraan.
Huokausten
sinfoniaa
Lähettäjän pyssy pamauttaa Ennan ja muut ensimmäisen osuuden juoksijat liikkeelle. OP:n aloittajan äiti Riitta Hassinen ei enää huomaa kylmää eikä sadetta: peukut ovat tiukasti pystyssä ja kädet hakkaavat yhteen.
"Hyvin lähti", Hassiset huokaavat.
Ja hyvin juoksee, mutta kaarteen lopussa iskee tuuli vasten kasvoja. Meno meinaa pysähtyä kuin seinään, ja takasuoralle starttaava Salli Kokkinen on karata kapulan ulottumattomiin. Hassisten suunnalta kuuluu taas huokaus, kun kapula vaihtaa kuljettajaansa pienen jarruttelun jälkeen.
Seuraavat huokaisut tulevat Eero ja Päivi Hietapellon suusta. Kauhua herättänyt viimeinen vaihto menee kuin vettä vain. Nopsakinttuinen ankkuri malttaa mielensä ja lähtee tasan silloin kuin pitääkin.
"Jes!" Pyrinnön leiri tuulettaa.
Erävoitto vie Pyrinnön tytöt loppukilpailuun alkuerien viidenneksi parhaalla ajalla.
"Nuo kaksi (Tampereen Pyrintö ja Helsingin Kisa-Veikot) ovat ihan omassa kastissaan", Hietapellot ja Hassiset summaavat alkuerän tulokset.
"Mutta pronssista tulee kova taistelu. Siihen tytöillä on hyvät sauma. Vaihdoista lähtee ainakin sekunti pois", katsomossa lasketaan.
Valmentajan
tiukka startti
Leikit on leikitty. Mitalien kohtalo ratkeaa muutaman minuutin kuluttua, ja Pyrinnön nelikko on valmis taistelemaan tarjolla olevasta pronssista. Taistelufiilis on huipussaan: alkuerien jälkeen juoksijoiden poskiin ovat ilmestyneet sotamaalaukset.
"Letitkin piti laittaa, mutta ei sitten ehditty", Kokkinen tiedottaa.
Valmentaja Pasi Tupasalolle riittää yksi vilkaisu radalla omaan osuuteensa valmistautuvaan Kokkiseen.
"Nyt on jännäkakat housussa", valmentaja määrittelee.
Tupasalo ja kollega Jukka Vähäkangas ovat parkkeeranneet ensimmäiseen vaihtoon - siihen, joka meinasi karata alkuerissä pitkäksi. Ei karkaa enää, valmentajat vakuuttavat: "Merkki on niin lähellä."
Ihan rennosti ei valmennusporras voi kisaa odotella. Vaihtoharjoitukset ovat jääneet muutamaan hassuun kertaan. Joukkueeseen oli sen verran tunkua, että lopullinen kokoonpano selvisi vasta viikko sitten.
"Tähän ikäluokkaan meillä riittää tyttöjä - niin kuin riittää muillakin. Poikien puolella on vähän hiljaisempaa", Tupasalo sanoo ja saa Vähäkankaalta sivustatukea.
"Poikien joukkueessa on mukana yksi jääpalloilija ja yksi jääkiekkoilija..."
Lähettäjä on komentanut aloittajat telineisiin, ja Kokkinenkin kyyristyy jo valmiiksi lähtöasentoon. Valmentajat kohottelevat radan vieressä kulmiaan.
"Mitä se nyt jo", Tupasalo ihmettelee.
"Oho. Jostakin on tullut reiteen lihas", Vähäkangas panee merkille.
Juoksijat ovat liikkeellä, ja Pyrinnön tytöillä tossu liikkuu, ja vaihdot menevät vähintäänkin kohtuullisesti. Ankkuri Rajavaara pääsee loppusuoralle viidentenä. Kaksi joukkuetta tulee selkä edellä vastaan.
"Pronssi", Tupasalo karjaisee ja ottaa yhden lauantain tiukimmista starteista. Valmentaja melkein lentää maalialueelle.
Luottamuksen
arvoinen ankkuri
Pronssijoukkueen ympärillä käy mahdoton kuhina. Näissä kisoissa pyrintöläisten on syytä ottaa ilo irti jokaisesta mitalista, ne kun näyttävät olevan aika tiukassa - niin kuin 15-vuotiaiden tyttöjen pikaviestissäkin oli.
"Jännä oli. Jalat ovat vieläkin ihan velliä", Kokkinen sanoo ja jakaa tunnustusta ankkuri Rajavaaralle.
"Mää tiesin, että sää meet niistä ohi."
Kun päällimmäiset tunteet on saatu pulistua ulos, aina luotettava ankkuri Rajavaara ehtii maistella viestijuoksun makeutta.
"Onhan joukkueena menestyminen paljon mukavampaa kuin yksilölajeissa."
"Ihan hyvinhän se meni", Hassinen toteaa.
"Jep. Tuli ensimmäinen SM-mitali", Hietapelto hymyilee.
