Suomi ei voi poiketa EU:n yleisistä käytännöistä, jotka sallivat pikakäännytyksen. Kokemukset osoittavat, ettei sitä käytetä väärin.
Esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi on kokenut kovia. Edellinen hallitus jankkasi lain sisältöä niin pitkään, ettei eduskunta ennättänyt sitä käsitellä. Uusi hallitus on antanut eduskunnalle lähes samansisältöisen esityksen. Kiirettä pitää nytkin. Eduskunnan on saatava laki valmiiksi niin, että se tulee voimaan 1. toukokuuta ensi vuonna. Silloin EU laajenee kymmenellä uudella jäsenellä.
Esitys on poikkeuksellisen laaja, pykäliäkin on yli 200. Mutta laaja on asiakin. Nykyinen ulkomaalaislaki on vuodelta 1991 ja keskittyy lähinnä pakolaisiin. Tuolloin ulkomaalaisia oli maassa parikymmentätuhatta, nyt satatuhatta.
Lakiesityksen jakolinjat ovat entiset: toiset korostavat valtion oikeuksia ja velvollisuuksia, toiset ihmisoikeuksia. Se on synnyttänyt suuria tunteita, edellisessä eduskunnassa jopa kyyneleitä. Näyttävin erimielisyys koski ja koskee yhä nykyiseen ulkomaalaislakiin vuonna 2000 säädettyä erillistä pikakäännytystä.
EU-maissa pikakäännytys on yleinen käytäntö, eikä Suomi voi siitä poiketa. Muutaman vuoden kokemukset nopeasta käsittelystä osoittavat, että menettely tulee kyseeseen vain joissakin tilanteissa. Sitä sovelletaan, kun hakija tulee turvallisesta lähtömaasta tai kun hakemusta pidetään ilmeisen perusteettomana. Sama koskee kielteisen päätöksen jälkeen tehty uutta turvapaikkahakemusta.
Sisäministeri Kari Rajamäki varoitti liiasta sinisilmäisyydestä ulkomaalaispolitiikassa Kalevan haastattelussa kuukausi sitten. Ministeri on oikeassa: perusteettomat turvapaikan haut pitää saada loppumaan.
Rajamäen viesti oli, ettei Suomesta pidä luoda mielikuvaa turvapaikan pitkän käsittelyajan maana, jonne kannattaa tulla sosiaalietuuksien houkuttamana. Pari vuotta sitten suurimmat turvapaikkaa hakeneet ryhmät olivat venäläiset ja ukrainalaiset, joille läntisen Euroopan maissa ei ole annettu turvapaikkaa.
Ongelma tosin on monin verroin suurempi Keski-Euroopassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Muihin pohjoismaihin saapuu kymmenkertaisesti enemmän pakolaisia kuin Suomeen. Turvapaikkapolitiikkaa EU-maissa on kiristetty. Meilläkin kannattaa muistaa, että päätösvalta maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa siirtyy asteittain Euroopan unionille, joka yrittää ensi vuoteen mennessä luoda yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän.
Merkittävimmät erot ja parannukset nykyiseen lakiin koskevat työ- ja oleskelulupien yhdistämistä yhdeksi luvaksi sekä Suomen kansalaisten perheenjäsenten oikeutta odottaa oleskelulupansa käsittelyä Suomessa.
Lain myötä maahan muuttavan työvoiman luparuljanssi helpottuu, kun entistä useamman alan työntekijät pääsevät maahan ilman työlupaa ja erillinen työ- ja oleskelulupa yhdistetään. Vastaisuudessa Suomeen työn vuoksi tuleva ulkomaalainen tarvitsee vain yhden luvan, työntekijän oleskeluluvan. Työnteko olisi joissakin tapauksissa rajoitetusti ja lyhytaikaisesti mahdollista jopa ilman oleskelulupaa.
Suomi tarvitsee ulkomailta työntekijöitä, mutta heihin on sovellettava samoja työ- ja palkkaehtoja kuin suomalaisiinkin. Jatkossa on tehostettava ulkomaalaisten työehtojen valvontaa. On kyettävä estämään ulkomaalaisen työvoiman väärinkäyttö ja heidän hädänalaisen tilansa hyödyntäminen.
Uudessa laissa kaikki luvat keskitettäisiin ulkomaalaisvirastolle Suomeen. Koska laki tuo ministeriölle ja ulkomaalaisvirastolle uusia tehtäviä, pitää myös taloudelliset resurssit turvata.