Kuivaa kuumaa kesää on seurannut luonnottoman lämmin syksy. Se on voinut tuntua mukavalta, mutta samalla jokainen aavistaa, että asiat eivät taida olla niin kuin niiden pitäisi olla. Ilmaston lämpeneminen tapahtuu tässä ja nyt.
Jälleen on aika summata viime aikojen uutisia.
Euroopan avaruusjärjestön Esan satelliittikuvat ovat löytäneet arktisilta alueilta jääpeitteessä suuren aukon, jonka ei pitäisi siellä olla ja jota pitkin näyttäisi pääsevän laivalla suoraan pohjoisnavalle.
Grönlannissa jäät sulavat aiempaa nopeammin, nyt 248 kuutiokilometriä vuodessa. Jäätiköillä on rekisteröity vuoden sisään 32 isoa järistystä. Se tarkoittaa, että jääkuori on epävakaa ja liikkeessä, ja se taas tarkoittaa, että sieltä saattaa valtava jäämassa luiskahtaa kerralla mereen.
Viime vuonna Finlandia-ehdokkaana ollut Risto Isomäen tieteiskirja Sarasvatin hiekkaa perustui juuri tähän mahdollisuuteen, joka ikävä kyllä ei ole pelkkää teoriaa. Jäätikön makeaa sulavettä valuu tälläkin hetkellä jokikaupalla jonnekin Grönlannin uumeniin. Pelkkä meneillään oleva Grönlannin sulaminen nostaa parin kolmen sukupolven aikana merenpintaa metreillä, mutta vielä ikävämpää on, jos se tapahtuu kertaloiskauksella.
Siperiassa puolestaan ikiroudan sulaminen jatkuu, ja siellä ja muualla odottavat pintaan pulpahtamistaan metaanipäästöt, jotka vastaavat ilmakehän koko kasvihuonekaasujen nykyistä määrää.
Lämpöennätyksiä on jälleen rikottu vähän joka paikassa. Tiistain uutisten mukaan planeetta on nyt lämpimämpi kuin koskaan 12 000 vuoteen.
Tätä lajia on viime vuodet nähty ja kuultu kiihtyvää tahtia. Viime viikot ovat todistaneet kuitenkin myös jotain aivan muuta.
Kalifornian osavaltio haastoi kuusi suurta autonomistajaa oikeuteen, koska niiden tuotteet aiheuttavat päästöjä ja ilmaston muutos haittaa Kaliforniaa huomattavasti.
Virgin-lentoyhtiön johtaja Richard Branson ilmoitti lahjoittavansa ilmastonsuojeluun kaikki lento- ja rautatieyhtiöidensä tuotot seuraavan kymmenen vuoden aikana, arviolta 2,3 miljardia euroa.
Yksi globaalin talouselämän pää-äänenkannattajista, The Economist -lehti vaati pari viikkoa sitten teemanumerossaan isoja toimia ilmastonmuutosta vastaan, ja pian.
Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore kiertää maailmaa puhumassa ilmastosta kuin paraskin ympäristöaktivisti - mikä hän itse asiassa alkaa ollakin, siis paras aktivisti.
Suomella ei näissä kuvioissa ole isoa osaa. Tottumuksia voi jokainen aina muuttaa parempaan suuntaan eikä siinä tekeminen lopu kesken. Mutta tämä peli ratkaistaan niin sanotusti suuremmissa kamareissa, ja äskeiset esimerkit kertovat, että niissä on alkanut tapahtua.
On aika unohtaa Yhdysvaltain sättiminen asiassa, sillä juuri siellä on tärkein kehitys nyt meneillään. Tilanne on yksinkertainen. Ellei Amerikka puutu päästöihinsä ajoissa, toivon voi heittää. Jos muutos tapahtuu, jokin mahdollisuus on vielä olemassa. Eikä peliä ole täysin menetetty.
On totta, että George W. Bushin hallinto on ilmastokysymyksissä ollut uskomattoman sokea ja jääräpäinen, mutta se on muutenkin ajanut itsensä jo umpikujaan joka suunnalla. Ongelma on tietysti siinä, että se on vallassa vielä reilut kaksi vuotta ja saattaa sinä aikana saada päähänsä viedä finaaliin kaiken, minkä on aloittanut.
Mutta olettaen että tästä ajasta selvitään ilman ratkaisevan isoja vahinkoja, sen jälkeen politiikan muutos on lähes väistämätön. Se on jo alkanut, eikä ole kiinni puolueesta.
Kaliforniassa republikaanista kuvernööriä Arnold Schwarzeneggeriä on nyt sanottu yhdeksi maailman vihreimmistä poliitikoista, ja osavaltio on lätkinyt tiukkoja päästörajoja toinen toisensa jälkeen. Monet amerikkalaiskaupungit ovat oma-aloitteisesti sitoutuneet Kioton tavoitteisiin. Etanolitutkimus käy kuumana.
Ja sitten on tietysti Al Gore, jonka ilmastoluennosta tehty tukan pystyyn nostava elokuva pyörii parhaillaan Oulussakin. Gore itse antaa vältteleviä vastauksia siitä, yrittääkö yhä presidentiksi, mutta ovi on raollaan. Juuri hän muuten puhui miljardööri Bransonin ympäri lahjoittamaan omaisuuksiaan ilmastotyöhön.
Jos Gore vielä päätyy Valkoiseen taloon, silloin Yhdysvaltain johdossa on maailman näkyvin ilmastoaktivisti. Asiat tosin etenevät siellä, tulipa Bushin jälkeen kuka tahansa.
Mutta entä Kiina, Intia, Venäjä? Kuten Economist-lehti asian kiteytti: talouden ja teknologian ratkaisut ovat kyllä olemassa, vaikeutena on poliittinen tahto.
Jos pikajuoksu aikaa vastaan hävitään, sitten saavatkin miljoonat ihmiset juosta jo oikeasti, nousevaa merivettä pakoon.