Yleisurheilu
Heidi Hannula vastaa puhelimeensa hengästyneenä.
"Olen lenkillä", pikajuoksija puuskuttaa.
Syksy ynnä lenkki eivät yhdessä voi merkitä muuta kuin sitä, että kesällä uransa jatkoa puntaroinut Hannula on päättänyt pysyä pikajuoksuradoilla. Juoksija on hankkimassa peruskuntoa kovaa harjoituskautta varten.
Väärin menee!
"Siis kävelylenkillä", Hannula tarkentaa ja vastaa hetken harkinnan jälkeen uteluihin juoksu-uran jatkumisesta.
"Niin... Olen päättänyt lopettaa."
Hannula sanoo, että päätös syntyi lopulta ilman suurempaa tuskaa. Asia oli selvä pari päivää Osakan MM-kisareissun jälkeen.
"Tuli vain sellainen olo, että en enää jaksa."
27-vuotias Hannula laskee, että pikajuoksu on ollut enemmän tai vähemmän elämän ykkösasia viimeiset 16 vuotta.
"Nyt on aika mennä elämässä eteenpäin, kääntää uusi lehti", röntgenhoitajaksi valmistunut Oulun Pyrinnön pikamenijä sanoo.
Täysillä tai
ei ollenkaan
Vaakakuppia pikajuoksu-uran lopettamisen puolelle oli kallistamassa ennen muuta työn ja täysipainoisen urheilun yhdistämisen vaikeus.
"Uran jatkuminen olisi vaatinut täyden sadan prosentin satsauksen. Kun siihen ei ollut mahdollisuutta, niin sitten ei. Jäähdyttelylinjalle en halunnut lähteä - tämä yksi vuosi riitti sitä lajia", Hannula sanoo.
Käännös lopettamisen suuntaan tapahtui jo viime syksynä. Hannula oli panostanut EM-kisavuoteen todella paljon sekä henkisiä että fyysisiä paukkujaan, ja loukkaantumisten pilaama kausi kolahti raskaasti pettymyksen puolelle. Viime syksynä harjoitusinto ja motivaatio olivat pohjalukemissa, ja Hannula veti talven läpi säästöliekillä.
Säästöliekillä Hannula pystyi pitämään itsensä sen verran vilkkaassa liikkeessä, että otti Kalevan kisoista pronssia ja piti paikkansa Osakan MM-kisojen pikaviestijoukkueessa. Samalla harjoitustahdilla ensi kesänä olisi toden näköisesti ollut edessä olympiareissu yhtenä viestijoukkueen jäsenenä.
"Se ei ihan riitä. Olen taistellut aina Suomen ykkösjuoksijan paikasta, ja henkilökohtaiset tavoitteet ovat olleet korkealla. En ole koskaan ollut, enkä halua olla, pelkästään viestijuoksija."
Olympialaisetkaan eivät ole Hannulalle enää sellainen houkutus, että pelkän kisamatkan vuoksi viitsisi laittaa pökköä pesään. Olympiahengen hän kävi katsastamassa Sydneyssä vuonna 2000.
Kisareissut,
ystävät, jännitys...
Nuoruus ja vähän enemmänkin urheilun parissa ovat antaneet Hannulalle paljon. Listaa mukavista muistoista ei tarvitse miettiä:
"Pyrinnön porukalla tehdyt kisareissut, koko kaveripiiri, kisajännitys, onnistumisen tunteet treeneissä... Varmasti jään kaipaamaan sitä koko tunnepakettia, joka tähän liittyy", Hannula sanoo.
Piikkareita Hannula ei vedä enää jalkoihinsa, mutta urheilukenttiä hän ei aio jättää. Suunnitelmissa on touhuta yleisurheilun parissa ainakin seuratasolla.
"Vaikka valmennushommissa. Mutta happovetoja en enää vedä, se on ihan varma."
Eväitä valmentamiseen on kertynyt paitsi omalta uralta niin myös koulunpenkiltä. Hannula on kouluttanut itsensä personal traineriksi.