Hyökyaaltokatastrofin tuhot Sri Lankassa olisivat saattaneet olla huomattavasti pienempiä, jos jo olemassa olevia lakeja ja asetuksia olisi noudatettu.
Nyt hyökyaalto pääsi esteettä pyyhkimään koko itäisen rannikon yli eikä maalla ollut minkäänlaista ennakkovaroitusjärjestelmää.
Viranomaisten antamien asetusten mukaan rantaviiva tulisi pitää koskemattomana. Pysyviä rakennuksia on lupa rakentaa vasta sellaiseen kohtaan, jossa maa on kohonnut yli kaksi metriä merenpinnan yläpuolelle.
Lain valvonta on kuitenkin ollut korruptoituneessa maassa kehnoa ja monin paikoin taloja oli tehty lähes kiinni rantaan.
Aikaisemmin rannikkoa ovat osin suojanneet myös hiekkasärkät. Niistä hiekka on kuitenkin kaivettu pois käytettäväksi rakennusaineena tai täytemaana. Rantojen puut puolestaan on hakattu polttopuiksi tai kaadettu, jotta turistien aurinkotuoleille on saatu lisää tilaa.
Sri Lankassa ei myöskään ollut minkäänlaista järjestelmää, joka varoittaisi ennakolta lähestyvästä hyökyaallosta. Maassa kiertävän villin huhun mukaan Japani kertoi viranomaisille lähestyvästä tuhosta, mutta varoitus hukkui kaikennielevän byrokratian syövereihin.
Maassa pohditaankin nyt kiivaasti, kuinka leveä osa rannasta tulisi tulevaisuudessa jättää kokonaan rakentamatta. Arviot vaihtelevat 300 metristä aina kilometriin saakka.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, mihin sijoitetaan ne ihmiset, jotka aikaisemmin asuivat rantakaistalla.
Myös omitussuhteiden selvittäminen vie paljon aikaa. Hyökyaalto kun vei mukanaan paitsi ihmiset, myös heidän paperinsa.
Tonttien ja kiinteistöjen omistajat täytyy näin ollen selvittää virastojen keskusarkistoista, mikä ei tule olemaan helppoa.