Kaikki alkoi siitä, kun kirkon piispat aloittivat hyvissä ajoin valmistautumisen vertaansa vailla olevaan sukellukseen laittomuuden syvään syleilyyn.
Aluksi kipparina syväsukellukseen toimi Oulun piispa Keskitalo, ja nyt viimeiseksi sukelluksessa ansioitui Turussa majaileva arkkipiispa Luoma. Nimittäin yhteiskunnan sallima sateenkaariparien vihkiminen tuli saada myös kirkon sisälle keinolla millä hyvänsä!
Kirkolliskokous ei kuitenkaan hyväksynyt kahta avioliittomallia, vaan pitäytyi perinteiseen käsitykseen, jossa avioliitto voidaan solmia vain miehen ja naisen välillä.
Piispat haistoivat hyvissä ajoin tappiollisen päätöksen ja kyhäsivät kippari Luoman johdolla merkillisen tuutulaulun, jonka kuullessaan kapitulit vaipuisivat aavemaiseen unihorrokseen.
Tuutulaulun kertosäkeessä toistetaan järkyttävää tulkintaa Kirkkolain kohdasta, jossa piispainkokouksella on mahdollisuus antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkentavia määräyksiä (KL5§5).
Piispaporukka keksi väittää, että tämä antaisi heille luvan toimia omin päin, vaikka niin ei tietenkään ole asian laita valvemaailmassa! Tarkentavien määräysten tulee olla samassa suunnassa päätösten kanssa.
Tämän jälkeen kapitulit ottivat silmät vielä nukuksissa ruorin käteensä ja alkoivat ennennäkemättömän horrossoudun tuhansien järvien maassa. Kompassina soudussa käytettiin Kirkkolain pykälää, jossa kapituli ratkaisee erimielisyydet seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran välillä (KJ §39).
Tätä kompassia ja syöttiä kapitulit tarjosivat myös hallinto-oikeuksille, ja tähän täkyyn ne myös sortuivat?!
Kirkkolaki luku 12 §3 sanoo seuraavaa kirkollisvalituksesta:"Kirkollisvalituksella haetaan muutosta hallinto-oikeudelta... 3) seurakunnan vaalilautakunnan, tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen... päätökseen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; 3) päätös on muuten lainvastainen.
Oulun Tuomiokapituli syyllistyi kohtiin 2 ja 3. Se ei rikkonut toimivaltaansa siinä, että se ratkaisi erimielisyyttä, vaan siinä, että päätös rikkoi kirkolliskokouksen päätöstä, johon vain kirkolliskokouksella on toimivalta. Näin toimiessaan se oli myös lainvastainen ratkaisu.
Jos kerran sateenkaariparien vihkiminen ei ole mahdollista Suomen ev.lut. kirkossa, kuinka seurakunnan tiloja voidaan kuitenkin käyttää niihin?
On ennenkuulumatonta, että oikeusviranomainen eli Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ole kiinnostunut siitä, että kapitulin päätös on lainvastainen ja ristiriitainen! Jos näin toimittaisiin julkisella puolella, olisivat kaikki vuoron perään vaatimassa oikaisua.
Eihän maan hallituskaan voisi koskaan uneksia toimivansa vastoin eduskunnan päätöstä. Pitäisikö oikeuskanslerin puuttua asiaan omatoimisesti, koska näkee tilanteen mielettömyyden?
Miksi jatkan tätä kaplakkaa kuukaudesta toiseen? Vastaus on yksinkertainen. Piispat ja kapitulit on saatava vastuuseen häikäilemättömästä toiminnasta oikeuskäsitystä vastaan!
Näin ei vain voi tehdä ja talloa kirkolliskokouksen päätöstä vastaan. Tällaiseen toimivallan ylittämiseen pitää olla mahdollista puuttua!
Martti Heinonen
eläkeläinen, Haukipudas