Harva televisiosarja on levinnyt niin laajalle kuin Simpsonit. Sarjaa on esitetty joka viikko 18 vuoden ajan ympäri maapalloa. Yleisömäärä oli huipussaan vuosina 1992-95, jolloin piirrossarja eli kultakauttaan myös aiheiltaan.
Kanadalainen kulttuurintutkija Chris Turner, 31, on selvittänyt, miksi keltanaamaisista karkeasti piirretyistä hahmoista muokkautui kansainvälinen hitti.
"Simpsonit vetoavat sellaisiin ihmisiin, jotka eivät aivan suoraan niele vallanpitäjien esittämiä näkemyksiä. Sarja on massahyödyke ihmisille, jotka eivät luota massahyödykkeisiin", Turner sanoo.
Sarja kykeni 1990-luvulla peilaamaan ajan henkeä ja jopa luomaan ajattelutapoja. Turnerin mukaan Lisa Simpsonin kriittinen suhtautuminen ylikansallisiin yrityksiin ja globalisaatioon edelsi nuorison kahakointia maailman kauppajärjestöä WTO:ta vastaan.
"Isot mielenosoitukset tulivat poliittiselle eliitille täytenä yllätyksenä. Se johtui siitä, etteivät he olleet katsoneet Simpsoneita ja kiinnittäneet huomiota Lisan ajatuksiin", Turner arvelee.
Suuria kysymyksiä
Simpsonit on kepeä piirrossarja, mutta se on Turnerin mielestä valepuku. Sarjan jaksoissa paneudutaan suuriin kysymyksiin, kuten ympäristön tilaan, politiikan etääntymiseen kansalaisista, ihmissuhteiden esineellistymiseen.
"En tiedä toista massakulttuurin tuotetta, joka olisi yhtä kriittinen Amerikkaa ja länsimaisuutta kohtaan. Simpsonit kertovat totuuden yhteiskunnasta, sekä hyvässä että pahassa", Turner sanailee.
Tässä piilee Simpsonien pitkän suosion salaisuus.
"Sarja ei olisi näin suosittu kautta maailman, ellei se tölvisi vallanpitäjiä ja tekisi heitä naurunalaisiksi. Siihen voi samaistua missä päin tahansa."
Yli kulttuurirajojen
Simpsonit ovat kyenneet ylittämään korkeita kulttuurisia rajoja. Sarjaa seurataan Suomessa, Intiassa, Brasiliassa, Egyptissä. Se on saavutus satiirille.
"Osaksi Simpsonit sopivat kaikille, koska se on piirretty ja pääosassa on perhe. Heidän koettelemuksensa koskettavat meitä. Katsoja huomaa olevansa samalla puolella kuin Simpsonit."
Myös visuaalisuus on vahva väline piirrossarjassa. Tarina on helppo kertoa kuvilla kulttuuriset ja kielelliset rajat ylittäen.
Turner sanoo, että Simpson-fanit eivät jaa yhteistä maailmankuvaa. Sarjaa katsotaan eri maissa hieman eri tavalla, ilman yhdistävää ideologiaa.
"Kun olen tavannut suomalaisia, jenkkiläisiä tai kiinalaisia sarjan ystäviä, niin aina löytyy paljon uusia näkökulmia."
Loppu häämöttää?
Simpsonien nousu ajoittuu 1970-luvulla syntyneen sukupolven esiinmarssiin kulttuurin käyttäjänä. Turner laskee Simpsonien liittyvän samaan ketjuun kuin Quentin Tarantinon sekä Coenin veljesten elokuvat, Radioheadin ja Nirvanan musiikki.
"Tälle sukupolvelle Simpsoneiden katsomisesta tuli lähes uskonnollinen rituaali. Sarja puhui maailmasta juuri sillä tyylillä, jota 1990-luvun alun parikymppiset kuuntelivat", Turner kertoo.
Turner pohtii, että populaarikulttuuri oli tuohon aikaan keskivertoa ja mitäänsanomatonta. Hän vertaa Simpsoneita Beatlesiin ja punkrockiin, jotka hämmensivät seisovaa vettä aiempina vuosikymmeninä.
Sarja ei vedä katsojia enää vanhaan malliin eikä Simpson-krääsä käy kaupaksi.
"Uudet jaksot ovat väljähtyneitä. Jossakin vaiheessa tekijöiltä loppuvat ideat, se on selvä. Silloin sarja yksinkertaisesti päättyy."
Simpsonit MTV3:lla sunnuntaisin ja Subtv:llä torstaisin.