Piirpauke-yhtye esiintyy tällä viikolla Pohjois-Suomessa alkuperäisessä 1970-luvun kokoonpanossaan, johon kuuluvat puhaltaja-kosketinsoittajan Sakari Kukon lisäksi Hasse Walli, kitara ja laulu, Antti Hytti, basso sekä Jukka Wasama, rummut.
Ajatus kiertueesta syntyi helmikuussa Wallin 60-vuotissyntymäpäivillä Helsingin Tavastialla, jolloin yleisö otti yhtyeen innolla vastaan. Kiertueohjelma sisältää pääosin vanhaa Piirpauketta.
Kukon mukaan turnee myös ennakoi yhtyeen merkittävää uudelleensyntymistä lähitulevaisuudessa.
"En halua vielä paljastaa mitään nimiä, mutta kovan luokan suomalaisista ja kansainvälisistä muusikoista on kyse", hän raottaa.
Viime vuodet Piirpauke on toiminut projektibändinä, joka kasataan tilanteiden mukaan. Savuiset klubit ovat vaihtuneet kirkkoihin ja konserttitaloihin.
Yhtyeen voikin nähdä eräänlaisena maailmanmusiikin Avantina - eli ovi on käynyt ja yhtyeen riveissä on nähty myös klassisen musiikin taitajia, kuten pianisti Joonas Ahonen, viulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola ja sellisti Roi Ruottinen.
Ikkunat auki itään
Piirpauke soitti maailmanmusiikkia ennen kuin suomalaisyleisö edes kunnolla tiesi, mitä sana tarkoittaa. Ennen Piirpauketta meillä oli vain Seppo Paakkunaisen ja Ilpo Saastamoisen uraa uurtava Karelia-yhtye.
"1970-luvulla mietimme Antti Hytin kanssa usein musiikkifilosofisia kysymyksiä. Meitä häiritsi, että monet jazzmuusikoiksi itseään nimittäneet soittajat olivat niin selkeästi Amerikkaan päin kallellaan ja yrittivät matkia merentakaisia kollegojaan. Muutamia persoonallisia poikkeuksiakin löytyi, kuten Edward Vesala (1945-1999), josta tuli meille hyvin läheinen ihminen ja guru-hahmo", Kukko kertoo.
1970-luvulla Kukko soitti lukuisissa jazz- ja rockbändeissä. Tapiola Big Bandin festivaalikeikalla Kööpenhaminassa hän sattui kuulemaan romanialaista kansanmusiikkikokoonpanoa, joka mullisti muusikon elämän.
Romanialaisyhtye muistutti jazzbändiä. Siihen kuuluivat zimbalom pianon sijasta, pari viulua, basso ja sopraanosaksofonia muistuttava puhallinsoitin.
"Heillä oli mahdoton svengi päällä ja omaperäinen soundi. Sillä hetkellä tajusin, että ikkunat pitää avata muuallekin kuin länteen päin. Hyvin pian sen jälkeen jätin jazzkuviot ja rupesin keskittymään Piirpaukkeeseen. Hytin kanssa pyysimme kaksi muuta soittajaa mukaan", Kukko kertoo.
"Kansanmusiikkivaikutteet olivat siis alusta saakka vahvat, ja vuosien varrella ne koko ajan voimistuivat. Bändin kokoonpanoon on kuulunut pitkiä aikoja suurimmaksi osaksi muunmaalaisia ihmisiä. Itse olen ainoa, joka on ollut mukana koko ajan."
Mummotkin pitävät
Piirpauke kallistui aluksi vapaan avant garde -jazzin suuntaan, eli kuljettiin Vesalan tiellä.
"Mitään muita rajoja emme ole pitäneet kuin sen, mikä meistä on tuntunut mielenkiintoiselta. Itse pidän pakan sekoittamista terveenä ilmiönä, että pannaan pöytä puhtaaksi ja lähdetäänkin yllättävästä näkökulmasta liikkeelle. Yleisöltä levähtää haavi auki. Mitä? Hetkinen! Silloin porukka ryhtyy oikeasti kuuntelemaan", Kukko selittää filosofiaansa.
Vaikka Konevitsan kirkonkelloista muodostui Piirpaukkeelle tärkeä virstanpylväs, Kukko vakuuttaa, ettei sekään kappale syntynyt laskelmoiden.
"Näissä hommissa vallitsevat ihan käsittämättömät lainalaisuudet. Usein B-puoli nousee singleltä kovemmaksi hitiksi kuin A-puoli. Itse en ajattele kaupallisia näkökohtia tehdessäni musiikkia, vaan haluan puhua kieltä, jota ihmiset ymmärtävät."
Kukko pitää rajaukset mahdollisimman laajoina. Kenen tahansa normaaleilla korvilla ja aivoilla varustetun ihmisen pitää pystyä nauttimaan yhtyeen musiikista.
"Kun muutama vuosi sitten teimme Virret-levyn, kirkoissa mummot tulivat sanomaan, etteivät he olleet tienneetkään tykkäävänsä free-jazzista. Virsimelodioiden kautta he löysivät tien musiikkiimme. Periaatteessa ihminen on varustettu kyvyllä ymmärtää monenlaista."
Alkuperäinen Piirpauke esiintyy tänään keskiviikkona 3.9. Raahen Bio Huvimyllyssä, torstaina 4.9. Tornion musiikkitalossa ja perjantaina 5.9. Valve-keskuksessa Oulussa.
Konsertit alkavat kello 19.