Suomen hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen on runsaan viikon ajan miettinyt, mitä olisi voinut tehdä vielä paremmin suomalaisen hiihdon hyväksi.
"Olemme antaneet 10 000 lisenssiurheilijallemme dopingvalistusta ja testanneet omalla kustannuksellamme enemmän urheilijoita kuin mikään muu liitto", Piirainen toteaa.
Piirainen voi vain huokaista puheenjohtaja Seppo Rehusen tapaan, ettei yksittäistä urheilijaa voi valvoa 24 tuntia vuorokaudessa. Vaikka vuoden 2001 skandaalin olisi olettanut toimineen opetukseksi kaikille, ei koskaan voi olla varma mistään.
"Lahden MM-kisojen dopingtapaukset aiheuttivat Suomen hiihtoliitolle suoraan kolmen miljoonan euron menetykset. Siinä ei ole mukana välillisiä kuluja hiihdolle ja koko Suomen urheiluelämälle", Piirainen tietää.
"Kaisa Variksen dopingin ympärillä voimme jo nyt puhua kahden sponsorin nopean menetyksen johdosta 250 000 euron tappiosta."
Piirainen tuli takaisin hiihtoliiton palvelukseen toimitusjohtajaksi 15. kesäkuuta 2001. Nyt hän ei voi olla varma tulevaisuudestaan, vaan odottaa valtuuston ratkaisuja. Piirainen ei ollut Val di Fiemmessä vielä paikalla, kun Kaisa Varis joutui positiiviseksi osoittautuneeseen FIS-testiin.
"Kun hemoglobiinimäärä ylitti sallitun alarajan seuraavana päivänä, tietysti minullakin kävi mielessä, että kyse voi olla eposta. Olenhan satoja kertoja joutunut Lahden MM-kisojen jälkeen vastaamaan kysymykseen, oliko tapaus Hemohes itse asiassa juuri epon peittelyä", Piirainen myönsi.
Variksen selvitys kahden viikon sisään
Perjantaina Piirainen luki sujuvasti omat harakanvarpaansa muistiinpanoistaan käymästään kännykkäkeskustelusta Variksen kanssa vain 10 minuuttia ennen lehdistötilaisuutta ja käänsi ne vielä ällistyttävän ripeästi suoraan englanniksi.
"Kaisa on sitä mieltä, että prosessi on vielä kesken ja katsoo, ettei testissä pystytä varmuudella erottamaan lääke-epoa omasta eposta. Hän kritisoi tuloksen oikeellisuutta. Variksen mielestä ei riitä luotettavuuteen, että testin avulla on tutkittu 2 000 urheilijaa, kun viisi miljardia ihmistä on vielä testaamatta."
Vaikka Piirainen itse uskoo Lausannen laboratorion työskentelyn varmuuteen, hän korostaa urheilijan oikeutta vakuuttaa syyttömyyttään.
"Vielä FIS:n päätöksen jälkeen hänellä on oikeus valittaa urheilun oikeusturvalautakuntaan CAS:iin.
Kaisa ei matkajärjestelyjen takia voinut nyt ehtiä Sveitsistä Lahteen. Hän olisi itse pystynyt vastaamaan paremmin moneen kysymykseen. Toisaalta hän on valinnut tien olla tulematta median eteen.
Sen sijaan hänen on noudatettava hiihtoliiton johtokunnan vaatimusta antaa kirjallinen tai suullinen selvitys kahden viikon sisällä."
Johtokunta on uudelleen koolla 11. huhtikuuta.
Vahingonkorvausvaade mahdollinen
Piiraisen mukaan on erittäin vaikea sanoa, mikä olisi mahdollinen vahingonkorvausvaatimus Varikselle. Johtokunta varasi itselleen mahdollisuuden sellaiseen.
- Lahden MM-kisojen jälkeen eivät minun tietääkseni apurahaurheilijat edes joutuneet maksamaan takaisin urheilijapalkkaansa. Vain palkan maksatus lopetettiin. Varis ei ottanut vastaan tarjottua urheilija-apurahaa, mutta on saanut valmennustukea.
- Hiihtoliitto on lähettänyt hänelle aikanaan allekirjoitetut sopimuspaperit, joita Kaisa ei ole palauttanut, Piirainen joutui toteamaan mahdollisen takaisinmaksatuksen tilanteesta.
- Eri asia on sitten kansalaisjärjestön mahdollisuus hakea vahingonkorvausta aiheutetuista menetyksistä. Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, millaisia summia voisi yhdeltä urheilijalta vaatia.
- Myös lopulliset tappiot ratkeavat vasta paljon myöhemmin. Kollektiivisesti emme ole tehneet mitään väärin, ja liittoa ei tulisi enää rangaista, Piirainen toivoo.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että hiihtoliiton toimitusjohtajuus merkitsisi jatkossa kattojärjestön johtamista kolmelle itsenäiselle lajiliittoryhmälle tärkeimpänä tehtävänä edelleen suhteet FIS:iin.
Lue myös: Maatohiihdon tukijat vetävät eurojaan pois.