Stora Enson piipun korjaustyöt ovat vihdoinkin päässeet vauhtiin. Alkukesän huonot kelit ovat lykänneet korjauksia.
Etenkin ukkosella ja kovalla tuulella piipun korjaustyöt eivät onnistu. Ukkosella piipusta tullaan alas ja vauhdilla ja silloin jopa piippumiestäkin pelottaa, nauraa piipunkorjaaja Hannu Vauhkonen.
Piippuvanhus on ollut aktiivikäytössä aina vuoteen 1997 asti. Silloin rakennettiin paperikone 7 ja uusittiin voimalaitos, jonka jälkeen piippu jäi varakattiloiden käyttöön. Piipun käyttöaika on vuodessa vain noin kaksi viikkoa.
"Stora Enson piippu tarkastetaan vuosittain maasta käsin kuvaamalla ja kiikaroimalla", kertoo Stora Enson voimalaitoksen päällikkö Matti Pihko. Säännöllisin väliajoin piippu tarkastetaan vielä perusteellisemmin.
Nyt piippu korjataan, koska sen on rapeutunut säiden vaikutuksesta. Huonoin osa yläpäästä otetaan pois.
Piippu puretaan sisään eli purkutiilet heitetään piipun sisälle. Alhaalla on ovi, jonka kautta purkutiilet viedään pois.
Nyt piippua on purettu kaksi metriä ja sitä puretaan vielä metrin verran, kertoo TH Voimalaitoshuollon toimitusjohtaja Tauno Hänninen.
Korjaukseen osallistuu kaksi urakoitsijaa. Telineiden asennuksesta on vastannut Teline-Rami ja korjauksesta TH Voimalaitoshuolto.
Korjauksen yhteydessä uusitaan haponkestävä teräslevy, joka suojaa piippua sateelta ja pakkaselta. Korjaustöissä on neljä miestä, joista kaksi huolehtii alhaalla piippumiesten tarvitseman tavaran.
Piipun lyhentämisen yhteydessä uusitaan ylimmäinen hoitotaso. Uusi taso rakennetaan noin kolme metriä alemmaksi. Tason rakentaminen vie paljon aikaa, koska osat joudutaan vinssaamaan miehille ylös.
Piipunkorjaajat ovat köysin ja erilaisin lenkein kiinni piipussa. Vaikka taso särkyisi, he eivät tipu alas. "Tämä on rohkean miehen hommaa, missä uhkarohkea tappaa itsensä", luonnehtii Hänninen itsekin jo 30 vuotta piippuihin kiivennyt mies.
Hannu Vauhkonen kertoo, että piipunkorjaajan työssä vaaditaan tervettä itsesuojeluvaistoa. "Tutkimme paikat ja jos ne eivät kestä, emme mene piippuun."
Miehet ovat laskeskelleet nousevansa piippuun noin 14 kilometriä kesässä.
Piippuun mennään turvakiskon avulla. Piipun reunassa on u-kirjaimen malliset tikaslenkit. Henkilö on kiinni kiskossa, joka on taas kiinni piipussa. Vaikka korjaajan ote irtoaisi, ei korjaaja tipu alas.
"Kunnostuksen viimeinen vaihe on punaisen lentoestevalon laittaminen kuntoon. Lamppua ei tarvitse vaihtaa joka vuosi. Onneksi meillä on vielä muutamia henkilöitä, joilta lampunvaihto sujuu", kertoo Pihko.
Piipun korjaustöiden pitäisi olla valmiina elokuun loppuun mennessä.