Tämä haju on jotenkin tuttu. Oululaiset eivät voi välttyä mielleyhtymältä.
Tehdas ja sen tuoksut.
Valkeakoskella ei tarvitse kysyä tietä jalkapallostadionille. Siinähän se Tehtaan kenttä on Tehtaankadulla, tehtaan piippujen vieressä.
Eipä silti, kyllä valkeakoskelaiset osaisivat reitin neuvoakin. FC Haka on pikkukaupungin ylpeys.
Samalla se on muhkea osa suomalaista jalkapallohistoriaa. Hakan menestys on hämmästyttävä tarina: kaupungissa on nippa nappa 20 000 asukasta, mutta seuralla on menossa 58. kausi pääsarjatasolla. Mestaruuksia Hakalla on yhdeksän ja cupin voittoja 12.
Valkeakoskella menestys ei ole haihtunut savuna ilmaan. Päinvastoin: paperitehdas on ollut vuosikymmenten ajan menetyksen taustapiruna.
"Nyt varsinkin, kun ison patruunan syntymästä on sata vuotta aikaa, niin Juuson henki näkyy valkeakoskelaisissa. Sellainen hyväntekeväisyyshenki", FC Hakan luunkova toppari Jarkko Okkonen valistaa.
Kyseessä on tietenkin legendaarinen tehdaspatruuna Juuso Walden, joka on ja pysyy FC Hakan historian suurimpana hahmona.
Mutta tämän päivän Hakassa on myös vahva pohjoisen panos, oululaisen jalkapallokoulun kumarrus Hämeen sydämeen. Hakan pohjoisen J-linjan takaavat Jarkko, Janne ja Jani, sukunimiltään Okkonen, Mahlakaarto ja Kauppila.
Se ei ole vähän se, kun Hakan avauskokoonpanosta parhaimmillaan lähes 30 prosenttia on oululaisia.
"Kyllähän muut haukkuvat meitä lappalaisiksi, mutta olemme ylpeitä oululaisuudesta. Se on meissä syvällä", kolmikko kertoo.
Sopimukset
vuoteen 2008
Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Vaikka jalkapalloilijan ammatti on pitänyt oululaiset poissa kotikaupungistaan, niin juuret eivät ole unohtuneet.
"Vaikka olisin seuraavat 13 vuotta poissa Oulusta, niin tunnen itseni ihan oululaiseksi. Olen varmasti peliuran jälkeen tulossa takaisin", KuPS:sta tälle kaudelle Hakaan siirtynyt Mahlakaarto kiteyttää.
Niinpä niin, nimen omaan peliuran jälkeen. Eihän Oulu ole pystynyt tarjoamaan liigatason jalkapalloilijoille edellisinä vuosikymmeninä juuri mitään.
Mutta nyt kaupungissa on liigaseura, onko mahdollista, että kolmikko pelaisi vielä jonain päivänä huipputasolla kotikaupungissaan.
"Ilman muuta", Okkonen aloittaa.
"Toivottavasti", Mahlakaarto jatkaa.
"Ehdottomasti", Kauppila päättää.
Tällä hetkellä miesten sopimukset Hakan kanssa ulottuvat kauden 2008 loppuun.
"Kyllähän sitä Oulun reissuilla käy aina mittailemassa Castrénin kenttää", Okkonen naurahtaa.
Ensi torstaina FC Haka käy ihan oikeasti ottamassa koordinaatit Castrénin keinonurmesta, kun valkeakoskelaiset kohtaavat AC Oulun cupin seitsemännen kierroksen ottelussa.
Vaatimattomia pelimiehiä
Leikitäänpä hetki kytköksellä oululaiseen liigapalloiluun. Kyllä näistä kaveruksista saisi melkoisen mausteen soppaan. Okkonen, 28, on liigan topparieliittiä, Kauppila, 27, on avainasemassa kärkipään seuran keskikentällä ja Mahlakaarto, 25, on lyönyt itseään läpi mainioksi liigapelaajaksi.
Edelliskauden parhaan liigapuolustajan Okkosen kautta on häirinnyt loukkaantumiskierre. Mies on pelannut Hakassa jo kymmenen kautta ja voittanut neljä Suomen mestaruutta.
"Olen lähinnä kuntouttanut itseäni. Toivon vain, ettei loukkaantumisia tulisi enempää", Okkonen huokaa.
Sadatta liigaotteluaan lähestyvä Kauppila ei suostu Okkosen yllytyksestä huolimatta kehumaan omia pelejään, vaikka syytä olisikin.
"Sellaista tasaista suorittamista. Aina löytyy parannettavaa", Kauppila hymähtää.
Aikaisemmin RoPS:ssa ja KuPS:ssa liigakenttiin tutustunut Mahlakaarto on tyytyväinen aloitukseensa suomalaisessa huippuseurassa.
"Vallun (Valeri Popovits) loukkaantuminen aukaisi minulle odotettua enemmän paikkaa. Olen todella tyytyväinen, että pelit ovat sujuneet suhteellisen hyvin."
Jalkapalloa
arvostetaan
Vaikka ilmojen haltija on unohtanut Valkeakosken torstaipäivässä sadehanan ääriasentoon, yksi asia ei muutu: tehtaan piiput tupruttavat savuaan stadionin yli.
FC Haka on yhdistelmä pikkuseuraa ja mahtijoukkuetta.
"Tässä kaupungissa arvostetaan jalkapalloa. Autojen ikkunoissa näkee seurojen viirejä ja tuntemattomat saattavat morjestaa keskustassa", Okkonen kuvailee.
Jos nykyajan monikansalliset yhtiöt unohtavat Valkeakosken ja FC Hakan omalaatuisen sinetin, heittävät ne samalla jotain arvokasta menemään.
"Hakan menestys juontaa juurensa perinteistä ja sitä kautta voittamisen kulttuurista", Kauppila tietää.
Ehkä 2000-luvullakin tarvittaisiin patruunaa, joka löisi hellästi nyrkkiä pöytään - työelämässä ja jalkapallossa.