riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Putoamisvaarassa olevat nuoret ovat iso haaste yhteiskunnalle. Monia lääkkeitä on kokeiltu, jotta kaikki saataisiin mukaan joko työhön tai koulun penkille. Silti yli 4 000 peruskoulun päättänyttä oli toissa vuonna vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Nousua edellisvuoteen oli kaksi prosenttia.
Uusi uljas elinkeinoministeriö on tarttunut uusiin aseisiin. Etsivä nuorisotyö on se hanska, jolla loppujakin yritetään kopata. Kyseessä ovat vaikeimmat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, joita ei saada houkuteltua työpajoihin tutuilla välineillä sähköpostitse tai kirjeellä. Ainoa konsti on jalkautua sinne, missä nuoret itse ovat.
Oslossa etsivää nuorisotyötä on tehty jo vuosia. Suomessakin katuluotseja on kokeiltu isoissa kaupungeissa hyvällä menestyksellä. Valtion kahden ja puolen miljoonan euron turvin luotseja saadaan lisää ja toimintaa voidaan laajentaa pienempiin taajamiin. Tarkoitus olisi vielä tämän kevään aikana jalkauttaa 50 työparia eri puolille Suomea.
Pelkkä jalkautuminen kadulle ei tietystikään riitä. Aikuinen on rinnalla kulkija, joka tutustuu, luo kontaktin ja luottamuksen ja ohjaa sitä kautta nuoren työpajatoiminnan piiriin.
Jo puolet Suomen kunnista on työpajakuntia. Nyt verkostoa on tarkoitus laajentaa entisestään. Oulun läänin alueella on satakunta työpajaa. Siellä on saatu hyviä malleja pajatoiminnasta yli kuntarajojen.
Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on tutkittu vuodesta 2000, jolloin havahduttiin siihen, että joka kymmenes nuori on tullut työpajaan omin päin ilman viranomaisen lähetettä. He eivät näy tilastoissa ja heistä tiedetään vain vähän. Osa heistä on sellaisia, joihin ei saada kontaktia lainkaan.
Pudokkaiden joukko on kirjava. "Yksinäiset" vastustavat auktoriteettia, joka sanelee, mitä pitää tehdä. He inhoavat viranomaisia ja heillä on heikko itsetunto. "Palkkio-orientoituneet" puolestaan suostuvat tulemaan mukaan, jos korvaus on riittävä menetetylle vapaa-ajalle, ja jos sanktiot ovat riittävän suuret, jotta osallistuminen kannattaa. He osallistuvat toimintaan mekaanisesti ja pinnallisesti. He keskittyvät siihen, etteivät mokaa ja pitävät suunsa kiinni. "Supliikkityypit" ovat hyviä hämäämään viranomaisia ja esittämään erilaisia rooleja. He keksivät mitä taitavampia selityksiä sille, mikseivät juuri nyt voi lähteä toimintaan mukaan.
Yhteistä pudokkaille on heikko itsetunto ja pieni elinpiiri. Kaikki tutun pubin, ostarin tai kahvilan liepeillä hengailun ulkopuolinen toiminta haastaa heitä liikaa.
Kopparitoiminta keskittyykin hoitamaan haurasta sosiaalista kunniaa. Työpajoissa opetellaan ruuanlaittoa, tehdään velkasuunnittelua, autetaan asunnon hankkimisessa tai totutellaan tavalliseen päivärytmiin.
Peräti 70 prosenttia pajanuorista jatkaa työssä, ammattikoulussa tai oppisopimuksen piirissä.
Väliinputoajien kohtalo kiinnostaa muitakin. Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi tällä viikolla raportin, jossa ehdotetaan, että oppivelvollisuutta pitäisi jatkaa koskemaan myös lukiota ja ammattikoulua. Nykyinen 16 vuoden ikäraja ei ole raportin kirjoittajien mielestä enää tätä päivää. Koulutusjärjestelmän pitäisi heidän mielestään olla sellainen, ettei polulta olisi ulospääsyä ennen kuin taskussa on ammatillinen tai jatko-opintoihin kelpuuttava tutkinto.
Pakko tuskin auttaa. Avainkysymys lienee aina oma motivaatio. Ilman nuoren omaa motivaatiota kaikki ulkopäin pumpattu on turhaa. Se on kuin tekohengitystä, jolla saadaan aikaan ehkä lyhyitä, muttei pysyviä muutoksia.
Väärätkin valinnat ovat viime kädessä henkilökohtaisia.