Urheilun sijoitusten ja tulosten perusleivässä urheilijoiden selitykset ovat sen päällä mukava siivu voita. Suomen joukkueen epäonnistumisia ja perussuorituksia nähtiin eniten sitten Sevillan MM-kisojen 1999. Siten selityksiäkin löytyi normaalia enemmän.
Liian vakavasti kaikkia selityksiä ei tarvitse ottaa. Osa urheilijoista on varsin huumorintajuisia.
Koululainen selitti aikoinaan myöhästymistään sillä, että bussi ajoi sumussa koulun ohi. Kovin kauas siitä ei jäänyt kuulantyöntäjä Conny Karlssonin letkautus kisojen avauspäivänä.
"Bussi ajoi ensin väärälle harjoituskentälle", loppukilpailusta karsiutunut Karlsson tilitti.
Myös moukaritoivo Olli-Pekka Karjalainen putosi heti avauspäivänä. Karjalainen selitti, että muutkin heittäjät olivat kovin vaisuja karsinnassa.
"Jos karsintaraja laitettaisiin 71 metriin, niin kaikki pommittaisivat siihen."
Monet suomalaisurheilijat lähtivät kilpailusuorituksiinsa rentona, hyvällä viimeistelyllä ja luottavaisena. Silti juoksu ei kulkenut tai heitto ei lähtenyt. Markus Pöyhönen pääsi nakkaamaan legendaarisen ja kaiken selittävän kommentin.
"Mitään ei tapahtunut."
Pöyhöstä 42 095 metriä pidemmän kisajuoksun tehnyt Jussi Utriainen liikkui terhakasti kärkiryhmän mukana maratonin puoliväliin asti.
"En saanut omaa juomapulloani 15, 20 ja 25 kilometrin huoltopisteillä, kun joku muu oli vetäissyt pullot maahan", maratonmies tiivisti.
Ensikertalainen sinniteli maratonilla silti maaliin asti. Myös aitajuoksija Ari-Pekka Lattu oli ensikertalainen Pariisissa.
"Olin turisti- ja opintomatkalla", urheilija kertoi.
Itse itseään valmentavalle Matti Niemelle valmentaja ei ollut kertonut, että MM-kisajuoksussa ei kannata korkata uusia piikkareita.
"Piikkarit jäivät kiinni telineisiin", pika-aituri pohti.
Heli Koivula-Krügerin yhdeksi ongelmaksi kolmiloikkakarsinnassa muodostui kielitaito.
"Ensi kerralla pitää opetella ranskan kieltä. En saanut heti jäitä, kun pyöräytin nilkkani."
Paula Huhtaniemi juuttui maailmantilaston kakkossijastaan huolimatta keihäänheiton karsintaan. Mondo-alusta ei sopinut Huhtaniemelle, joka ei ole sellaisella tänä kesänä heittänyt.
"Tyttö pomppi Mondolla", 30-vuotias keihäsnainen näki.
Johanna Halkoaholla oli mahdollisuutensa pituusfinaaliin. Viimeinen hyppy lähti kuitenkin 70 senttiä lankun takaa. Suodenniemen luonnonlapsi unohti kesken kaiken ajan ja paikan.
"Aina välillä menee lajit sekaisin. Starttasin viimeiseen hyppyyn kuin aitajuoksuun."
Ehkä selityksien keskellä on hyvä paikka lopettaa Halkoahon jatkokommenttin.
"Oli kuitenkin mukava hypätä."