Suomen suurpetopolitiikan muuttamiseksi on ryhdytty keräämään nimilistaa. Adressin laatijat peräävät lisää kansallista päätäntävaltaa esimerkiksi suurpetojen jahtikäytäntöön, jotta sudet, karhut ja ilvekset saataisiin nykyistä nopeammin karkotettua ihmisen pihoista.
- Hermostumisen elkeitä on jo olemassa. Siellä on raavaita miehiä, jotka voivat ottaa lain omiin käsiin. Olisi ikävä juttu, jos tässä niin kävisi. Minusta säännösten pitäisi olla sellaisia, että kansalaiset hyväksyvät ne kohtuullisesti, nimiadressin alullepanija, Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen entinen puheenjohtaja Leo Väisänen Kuhmosta sanoo.
Hän korostaa, että asiat halutaan mallilleen asianmukaisesti ja lopputulos sellaiseksi, että petokannat saadaan hallitusti kuriin. Jokaista risausta ei kuitenkaan haluta kuunnella Brysselistä.
- Itä-Suomessa joudutaan EU:n luontodirektiivin perusteella kantamaan tavattoman suuri vastuu suurpetokannoista niin Suomen kuin EU:n tasolla. Väestöpohjaan ja pinta-alaan verrattuna meillä on tuhottoman rajut suurpetokannat, jotka vain kasvavat koko ajan, Väisänen harmittelee.
Sudet ovat tällä hetkellä suurin kiistan aihe. Väisäsen mukaan kuitenkin myös ilveskanta on kasvanut rajusti muun muassa Pohjois-Savossa, mikä näkyy metsäkauriskantojen vähenemisenä.
Paikallisten
syytä hyväksyä
Väisäsen mukaan suurpetokantojen määrien tavoitteet on asetettava siten, että myös paikallinen väestö hyväksyy ne. Suurpetokantojen ei saa antaa kasvaa vapaasti.
- Perusteena on, että taloudellinen toiminta, oli se sitten porotaloutta, lammastaloutta tai mehiläistarhausta, on vaikeuksissa. Lasten koulumatkat ja marjastusreissut vaikeutuvat. Jos joku pelkää susia, pelkohan ei poistu sanomalla, että turha pelätä, Väisänen luettelee petojen aiheuttamaa monisärmäistä juonenkuviota.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Väisäsen mielestä pihoihin tulevat yksilöt tulisi saada eliminoitua entistä nopeammin pois. Samalla autettaisiin suurpetokantojen säilymistä luonnonvaraisena siten, että niistä ei ole ihmisille haittaa.
- Toistakymmentä vuotta sitten hirvikanta oli suuri ja hirvet tulivat peltoviljelyksille. Hirvenmetsästyksen lupamääräyksiä muutettiin siten, että poliisipiirin päällikön luvalla metsästyksen sai aloittaa aiemmin pelloilta eli kesyimmät yksilöt poimittiin pois. Kanta palautui luonnonhelmaan, Väisänen muistuttaa.
Keinoina karsia petojen nykytiheyksiä olisivat Väisäsen mukaan siirtoistutukset muualle Suomeen tai vaikkapa Keski-Eurooppaan.
Nimiä kerätään
koko kevät
Suurpetopolitiikan muuttamiseen tähtäävä niemienkeruu alkoi helmikuun loppupuolella ja kestää toukokuun puoliväliin. Keruualue kattaa poronhoitoalueen Itä-Suomen maakuntia myöten Kymenlaaksoon asti.
Väisänen arvioi, että tällä haavaa nimiä on listassa jo joitakin tuhansia. Tavoitteena on kerätä vähintään 10 000 nimeä.
- Nimiadressi on ajateltu luovuttaa Euroopan parlamenttiin ja ympäristökomissaarille. Vetoomuskirjeessä tuodaan esille Itä-Suomen perusteita ja esitetään, millä tavalla lainsäädäntöä pitäisi ruveta kehittämään, Väisänen kertoo.
Ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä epäilee, ettei nimiadressilla saada muutoksia suurpetopolitiikkaan.
- Komissio on monessa yhteydessä sanonut, että direktiivin liitteitä ei muutettaisi. Muutos olisi lisäksi aika pitkä prosessi. Edelleenkin päätäntävalta ja soveltaminen ovat kansallisella tasolla, mutta tietyt reunaehdot on lainsäädäntöön kirjattu, ja niitä on tietysti noudatettava.