Pihlajanmarjoja tulee tänä vuonna niin runsaasti, ettei pihlajanmarjakoista ole haittaa omenoille. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ennusteen mukaan torjunta on tarpeellista vain poikkeuksellisesti, jos pihlajan kukinta on ollut alueella selvästi niukempaa kuin vuonna 2005.
Pihlajan sato oli vuonna 2005 kohtalainen tai runsas, ja pihlajanmarjakoin toukkia kehittyi paljon. Tänä vuonna pihlajan kukinta on ollut MTT:n mukaan jopa ennätyksellisen runsas.
Pihlajanmarjakoin pääisäntäkasvi on pihlaja, jonka marjoissa toukat kehittyvät. Jos pihlajissa ei ole riittävästi marjoja koipopulaation tarpeisiin, suuntaavat naaraat munimaan omenanraakileisiin.
Toukkien vioittaman omenan pinnassa on tummia laikkuja, joiden keskellä on vaalea täplä ja pieni reikä. Omenat ovat myös usein muhkuraisia. Pihlajanmarjakoin esiintymistä seurataan feromonipyydysten avulla. Pihlajiin asennettuihin pyydyksiin on tänä vuonna tullut selvästi odotettua vähemmän koiperhosia, mikä johtuu luontaisten vihollisten runsastumisesta. Koita hävittävät loispistiäiset runsastuvat pihlajanmarjakoin runsastumisen myötä.
Omenatarhoissa oleviin pyydyksiin on tullut vain satunnaisia harhailijoita. MTT:n havaintojen perusteella pihlajanmarjamäärä riittää moninkertaisesti koinaaraiden munintaan.
Tuhoja ennakoidaan tarkkailemalla omenatarhan lähistöllä olevien pihlajien marjontaa ja marjojen toukkaisuutta. Kukinnan runsaudesta voidaan saada tietoa jo talvella tutkimalla kukkasilmujen osuus oksien silmumäärästä.
Lentohavaintojen ja lämpösumman perusteella voidaan laskea munien kuoriutumisaika, ja arvion perusteella kemiallinen torjunta omenatarhoilla osataan ajoittaa oikein.
