Sodan jälkeinen sukupolvi muistaa vielä lapsuudestaan ajan, jolloin kaikkiin pikkuvaivoihin ei aina haettu apua lääkäristä eikä parannusta pilleripurkista. Lääkäreitä oli varsinkin maaseudulla vähän, joten haavat, paiseet, mahakivut ja monet muut vaivat hoidettiin kotikonstein vuosikymmenien aikana saatujen käytännön kokemusten pohjalta.
Sukupolvelta toiselle siirtyneiden hoitotapojen ja luonnollisen lääkinnän vaikutuksista ei ollut tieteellisiä tutkimuksia, mutta ei niitä silloin liiemmin kaivattukaan. Vanha kansa tiesi keinot, joilla vaivat paranivat, ja siinä oli silloin tieteellistä tutkimusta tarpeeksi.
Antibioottien vallankumouksen seurauksena lempeä ja luonnonmukainen elämäntapa hävisi Suomessakin viimeistään 1960-luvulla. Luonnosta vieraantunut, tietokone- ja kännykkäriippuvainen suomalainen luuli päässeensä kaikkien tulehdustautien herraksi mutta erehtyi pahan kerran. Antibiootteja määrättiin potilaille niin usein ja tarpeettomastikin, että niiden tehokkuus ei ollutkaan sitä, mitä se oli ennen.
Onko ympyrä nyt sulkeutumassa, kun hakeudutaan luonnonmukaisuuteen ja elämän alkulähteille? Konservatiivisen hoidon sijaan tai täydentäjäksi etsitään tälle ajalle uusia ja vieraita mutta ajallisesti jo ikivanhoja konsteja. Siitä osoituksena on raatokärpästen toukkien käyttö pahoin tulehtuneiden haavojen hoidossa ja alkamassa oleva tutkimus pihkavoiteen vaikutuksesta makuuhaavojen paranemiseen.
Mustikan terveydellisiä vaikutuksia tutkitaan jo monella taholla, ja nyt jo tiedetään, ettei vanha kansa sitä turhaan arvostanut. Nuorempi sukupolvi on edeltäjiään vain sen verran mukavuudenhaluisempi ja ymmärtämättömämpi, että valitsee kaupan kylmätiskillä bulgarialaisen viljellyn mansikan ja jättää kotimaisen, monia hyödyllisiä aineita sisältävän aarteensa metsään.
Lapin keskussairaalassa reilun vuoden aikana saadut kokemukset toukkahoidosta ovat niin lupaavia, että siitä on tullut jo muita hoitomuotoja tehokkaampaa ja edullisempaa rutiinihoitoa. Ihotautilääkäri Heikki Salon ennakkoluulottomuus ottaa jo Napoleonin ajoilta dokumentoitu toukkahoito käyttöön ja puhua sen puolesta olisi palkitsemisen arvoinen teko aikana, jona kemiallisista lääkkeistä haetaan apua jokaiseen vaivaan.
Suolattomalla voilla notkistettu kuusenpihkavoide on Lapissa tunnettu jo ehkä vuosisatojen ajan. Kolarin terveyskeskuksessa on äskettäin pelastettu pihkahoidolla vanhuksen jalka amputaatiolta. Bakteeriviljelykokeissa on osoitettu pihkavoiteen estävän MRSA-bakteerin kasvua makuuhaavoissa, jotka ovat pitkään hoidoissa olleiden vanhusten paljon kärsimystä aiheuttava vaiva.
Vaikka tulosten soveltaminen käytäntöön vaatii vielä paljon työtä, ollaan oikealla tiellä. MRSA-bakteerihan on aiheuttanut vaikeita epidemioita sairaaloissa ja hoitolaitoksissa ympäri Suomea ja siihen on kuollut monia heikkokuntoisia vanhuksia. Suomessa vanhusten määrä kasvaa koko ajan, joten makuuhaavat ovat yhä lisääntyvä vaiva.
Pihkavoiteen tieteellisen tutkimuksen käynnistyminen kymmenessä terveyskeskuksessa on erinomainen asia. Jos kansa on sillä parantanut haavansa kymmeniä, jopa satoja vuosia, niin onhan sen teho osoitettu jo käytännössä.Tutkijoilla on ollut kuitenkin ongelmia luvan saamisessa lääkelaitokselta, kuusenpihkavoide kun ei ole vielä teollisesti valmistettu tuote.
Jahkailu tutkimusluvan antamisessa tuntuu oudolta. Teollinen tuote pihkavoiteesta syntyy varmuudella, kun sen kansan parissa koettu teho osoitetaan myös tieteellisesti.