Keväästä saakka suomalaiset ovat katselleet itään päin ja yrittäneet ymmärtää, mistä Venäjällä oikein on kyse.
Miksi karhu on kääntänyt takapuolensa Suomea kohti ja alkanut ammuskella pihkatappeja?
Vladimir Putinin tsaaritsema maa on löytänyt pahoja vikoja pienen naapurinsa tavassa olla olemassa.
Ison maan möyryäminen hermostuttaa ja huolestuttaa, jos tietenkin vähän huvittaakin.
Venäjältä kun luulisi löytyvän aivan upeaa pöljyyttä omasta takaa.
Venäläisten mielestä Suomella on väärä käsitys turvallisuudestaan. Sellainen lapsekas.
Kesäkuussa Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö Nikolai Makarov pauhasi Helsingin yliopiston salissa kuin edustaisi valvontakomissiota.
Makarov selvitti oikein kartalta, miten Venäjä suhtautuu naapurimaihinsa. Ne kuuluvat
heikäläisten vyöhykkeeseen. Piste.
Yliopistolla saarnannut Makarov ei ollut se kiva kaukaloiden Nikolai, joka tyytyi yya-aikana latomaan siniviivalta kiekkoja Suomen verkkoon MM-kisoissa.
Tämä puuttui hävyttömästi Suomen ulkopolitiikkaan.
Kenraali Makarov sanoi, ettei suomalaisten pidä sovittaa asevoimiaan yhteen Naton kanssa. Parempi kumppani Suomelle on Venäjä.
Tulkaa meidän tykkiemme suojaan, Makarov viestitti.
Kirjoittamattoman ohjesäännön mukaan noin korkea-arvoisten sotilashenkilöiden puheessa yleensä puolet on soopaa.
Kiilusilmäistä liioittelua, itsetunnon pullistelua, rähinäremmin paukuttelua.
Toinen puoli on vakavammin otettavaa asiaa.
Makarov varoitti puheessaan Suomea neljästi pysymään kaukana Yhdysvaltojen suunnitelmista.
Kaksi kertaa on siis totta?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi kenraalin päivän päästä Mäntyniemessä.
Niinistö huomautti, että Makarov oli tehnyt kotiläksynsä huonosti. Analyysi Suomen tilanteesta on väärä.
Niinistö korosti Venäjän tekevän itse likeisempää yhteistyötä Naton kanssa kuin Suomi. Venäjä ja Nato ovat kumppanit.
Kun venäläinen varoittaa suomalaista veljeilemästä amerikkalaisen kanssa, se lopulta tarkoittaa itse itseään.
Kansalaisen on vaikea ymmärtää, mitä jättivaltion sapelinkalistelijoiden mielissä liikkuu.
Pyllyilevä karhu jatkoi toimiaan syksyllä. Edellistä pähkähullumpana.
Yleisesikunnan päällikön tilalla mesosi Venäläiset äidit -järjestön johtaja.
Logiikka pysyi kirkkaana: johtajaäiti osoittautui lähemmässä tarkastelussa suomalaiseksi parrakkaaksi mieheksi.
Venäläinen media alkoi julkaista Suomen lainsäädännöstä uutisia, joita partaäiti sinne sähköpostitse syötti.
Näin se rupesi menemään:
Suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat laittaneet Vantaalla asuneen venäläisäidin vankilaan ja riistäneet vauvan hänen rinnoiltaan.
Vankeuden syy oli äidin halu imettää lastaan.
Toinen venäläisnainen oli kieltänyt tytärtään syömästä konvehtia ennen keittoruokaa.
Kun lastensuojeluviranomaiset olivat kuulleet tapauksesta, he olivat toimittaneet tytön lastenkotiin, karkkijulmuuden ulottumattomiin.
Venäläislapsille asennetaan Suomessa mikrosiru tarkkailun helpottamiseksi.
Toki suomalaisviranomaiset ovat mokanneet. He eivät ole käsittäneet, että joku voisi uskoa moista hölynpölyä.
Kyllä uskoo, kun tarvetta ilmenee. Valtiossa, jossa presidentti opettaa kurjetkin lentämään on palturin tarve.
Pelissä ovat vastakkain informaatio ja disinformaatio. Suomen myöhästynyt lähtö merkitsee tappiota 6-0.