Pihalle as­tel­lut susi kes­keyt­ti maa­laus­puu­hat Vi­han­nis­sa – kissan käytös pal­jas­ti kut­su­mat­to­man vieraan

Tea Lumijärvi huomasi suden, kun kissa tuli karvat pystyssä hänen lähelleen.

Kuva: Tea Lumijärvi

Susi tuli aivan kotipihaan Vihannin Kinttukankaalla tiistaina.

Kuva: Tea Lumijärvi

Tea Lu­mi­jär­ven maa­laus­hom­mat tys­sä­si­vät ker­ral­la, kun 4-vuo­ti­as Mii­su-kis­sa kiin­nit­ti omis­ta­jan­sa huo­mi­on ton­til­le tul­lee­seen kut­su­mat­to­maan vie­raa­seen.

– Mii­su oli sii­nä mi­nun lä­hel­lä ja yh­täk­kiä kis­sa nos­ti kar­vat pys­tyyn ja sei­soi sel­kä kyy­rys­sä. Ajat­te­lin, et­tä kis­sa nä­kee jä­nik­sen, mut­ta kurk­ka­sin la­don ta­kaa tar­kem­min. Su­si­han se siel­lä sei­soi, Lu­mi­jär­vi ker­taa tiis­tai-il­lan ta­pah­tu­mia.

Lu­mi­jär­vi epäi­li to­vin, nä­kee­kö hän oi­kein, mut­ta susi se oli. Eläin sei­soi maa­laa­jas­ta ja kis­sas­ta noin kym­me­nen met­rin pääs­sä.

– Sut­ta sil­miin kat­so­es­sa eh­din aja­tel­la, mis­sä tyt­tö on, vaik­ka tie­sin, et­tä hän on tur­vas­sa si­säl­lä. Isän kans­sa me­nos­sa nuk­ku­maan, oli­han kel­lo jo yli kah­dek­san il­lal­la.

Lu­mi­jär­vi päät­te­li, et­tä eläi­men on pak­ko pin­koa pa­koon, jos hän pis­tää me­ta­kak­si.

– Huu­sin, me­kas­tin, kil­juin, mut­ta eläin ei lii­kah­ta­nut­kaan. Se vain jat­koi tui­jot­ta­mis­ta, kat­soi mi­nua ja Mii­sua. Pää­tin, et­tä on vii­sain pin­koa si­säl­le. Mii­su seu­ra­si osan mat­kaa, mut­ta jäi sit­ten ta­lon nur­kal­le ky­tik­sel­le.

Lu­mi­jär­vi myön­tää, et­tä noin kym­me­nen met­rin mat­ka maa­laus­pai­kal­ta ta­lol­le tun­tui pit­käl­tä. Eten­kin kun mie­les­sä kävi, seu­raa­ko susi ja jos, niin mi­ten no­pe­as­ti eluk­ka juok­see.

Susi lii­keh­ti edel­leen pi­hal­la, Tea seu­ra­si sen liik­kei­tä Esa-puo­li­son­sa kans­sa. Tea ot­ti kän­ny­kän ja al­koi soi­tel­la naa­pu­reil­le, et­tä tie­tä­vät su­den ole­van lä­his­töl­lä ja ot­ta­vat ko­tie­läi­met si­säl­le. Pu­he­lui­den jäl­keen Tea haki Mii­sun si­säl­le.

Susi tuli aivan kotipihaan Vihannin Kinttukankaalla tiistaina.

Kuva: Tea Lumijärvi

– Otin su­des­ta muu­ta­man ku­van, jois­ta en­sim­mäis­tä ot­ta­es­sa kä­det vie­lä tä­ri­si sen ver­ran, et­tä sen ku­vas­ta­kin huo­maa.

Susi vii­pyi pi­ha­maal­la ja lä­his­töl­lä va­jaan puo­li tun­tia.

Tea Lu­mi­jär­vi har­ras­taa pien­riis­tan met­säs­tys­tä, jo­ten hän on tot­tu­nut liik­ku­maan luon­nos­sa ja nä­ke­mään luon­to­kap­pa­lei­ta.

– Sut­ta en ai­em­min ole näh­nyt, ja kun se on noin lä­hel­lä vas­ta ta­ju­aa, mi­ten suu­ri eläin se on. Kar­hu­a­kaan en ole ai­em­min näh­nyt, ja toi­vot­ta­vas­ti se­kään ei heti tule vas­taan.

Lu­mi­jär­vien elä­mä jat­kuu epi­so­dis­ta huo­li­mat­ta en­nal­laan. Yk­si va­ro­toi­mi kui­ten­kin on käy­tös­sä.

– Hel­mi, 2, on saa­nut leik­kiä jon­kin ver­ran pi­hal­la yk­sin­kin, kun olen lait­ta­nut ruo­kaa. Tiet ja muut vaa­rat ovat täs­tä sen ver­ran kau­ka­na. Mut­ta täs­tä läh­tien Hel­mi ei saa ol­la pi­hal­la enää yk­sin.

Lu­mi­jär­vien koti si­jait­see Vi­han­nin Kint­tu­kan­kaal­la noin 300 met­riä Ou­lun­ties­tä.