Suomalaisissa romanttisissa komedioissa juonten suuret linjat ovat yleensä olleet ennalta arvattavia. Toni Laineen esikoisohjaus Pihalla on piristävä poikkeus tässä joukossa. Se rikkoo pahimpia juonikliseitä koko ajan, eikä loppuratkaisuakaan onnistu arvaamaan etukäteen.
-- Halusin tehdä elämänmakuisen elokuvan. Vaikka siinä onkin komediallisia elementtejä, en laskenut komedian varaan, vaan draamankin piti toimia, Laine kertoo STT:lle.
Perinteisimmistä romanttisista komedioista Pihalla eroaa myös siinä, että päähenkilönainen on aktiivinen toimija. Laine kuitenkin kiistää ratkaisun feministiset taka-ajatukset.
-- En näe ratkaisua sukupuolisidonnaisena, mutta onhan tämä vähemmän käytettyä elokuvissa.
Vieras kieli korostaa ulkopuolisuutta
Pihalla kertoo saksalaisesta Laurasta, joka muuttaa Hampurista Tampereelle suomalaisen miehensä ja pienen lapsensa kanssa. Mies on kuitenkin koko ajan työmatkoilla, joten Laura jää käytännössä yksin syksyisen ankealle Tampereelle.
Suomalais-saksalaisessa yhteistuotannossa Lauraa esittää Sibel Kekilli, joka nousi Euroopan-maineeseen Fatih Akinin Suoraan seinään -elokuvan pääosasta. Elokuva voitti vuonna 2004 muun muassa Euroopan elokuvapalkinnon ja Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen karhun.
Suuressa roolissa on myös Mikko Leppilampi, jonka roolihahmo ei ole yhtä puhtoinen kuin yleensä. Leppilampi esittää jos ei petollista, niin ainakin huikentelevaista naistenkaatajamuusikkoa.
-- Luulen, että myös Mikko nautti päästessään tällaiseen rooliin.
Monikansallisen työryhmän ohjaamisessa oli omat haasteensa. Työkieleksi valikoitui englanti, kun Laineen lukiosaksa ei enää riittänyt.
-- Vieras kieli korosti ulkopuolisuutta, mikä toi elokuvaan oman vivahteensa.
Elokuvaa tehdessä Laine ei ollut varma, uppoaisiko esimerkiksi huumori saksalaisiin samalla tavoin kuin suomalaisiin. Huoli osoittautui turhaksi, kun valmiita pätkiä lähetettiin Saksaan koekatseluun.
-- Kaikki oli lopulta yllättävän helppoa. Ilmeisesti suomalainen mentaliteetti on saksalaisille läheinen.