Ruusunmarjat ja ruskavärin saaneet suomentattaren lehdet loistavat punaisina keskellä Haukiputaan Isoniemen laajoja hiekkakuoppia. Leskenlehdetkään eivät oikein sovi ympäröivään luontoon. Joku on epäilemättä kipannut paikalle peräkärryllisen puutarhajätettä.
Syksyisen pihatyöpäivän aikana kertyvä risu- ja lehtikasa on kiusallisen helppo viedä lähimpään metsään tai joutomaalle, mutta samalla tulee rikottua luonnonsuojelulakia. Se kun kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon, jos on olemassa vaara, että niistä voi syntyä pysyvä kanta.
"Kurtturuusu on ylivoimainen ykkönen, jättipalsami, isotuomipihlaja ja kiiltotuhkapensas tulevat seuraavana", listaa Helsingin yliopiston kasvimuseon yli-intendentti Henry Väre ne puutarhakasvit, jotka helpoimmin leviävät Oulun korkeudella luontoon. "Mikään näistä ei kuitenkaan ole uhka Oulun seudulla - vielä", Oulun kaupungin kasvistoon ja erityisesti tulokaslajeihin perehtynyt Väre lisää.
Etelä-Suomen luontoon Väre kertoo levinneen jo toistakymmentä todella hankalaa lajia, kuten kanadanpiisku ja syysasteri.
"Tiheitä kasvustoja muodostavat lajit ovat pahimpia", Väre kuvaa. Ne eivät juuri jätä tilaa alkuperäiskasveille.
Vaikka yksittäinen risukasa ei tunnukaan vakavalta uhalta, voi kehitys yllättää. "Ensin lajien kanta vahvistuu hitaasti, ja kun runsaus ylittää tietyn kynnyksen, kasvit alkavat lisääntyä suvullisesti", Väre kuvaa kehitystä. Aluksi orpona kasvavat karkulaiset eivät siis löydä lisääntymiskumppania ja kun löytävät, leviäminen nopeutuu huomattavasti.
Keskimääräisellä mäntykankaalla leviämisen riski on Väreen mukaan pieni, mutta ravinteisissa jokivarsissa ja lehdoissa jo suurempi.
"Vieraita lajeja kannattaa torjua silloin, kun ne eivät vielä ole riesa", Väre muistuttaa. Sitten kun ne ovat lisääntyneet haitallisiin mittoihin, onkin usein jo liian myöhäistä. "Eikä puutarhajätteen viemiseen luontoon ei ole mitään syytä", Väre toteaa.
Haukiputaan ympäristösihteeri Jussi Muilu ei pidä tulokaslajeja suurena uhkana Isoniemen metsäluonnolle. Hiekkakuoppien keskeltä lajit eivät pääse leviämään mihinkään. Puutarhajätteen vienti metsiin on Muilun havaintojen mukaan ylipäätään vähentynyt.
"Vanhoihin soramonttuihin metsäautoteiden varrella viedään kyllä edelleen risuja", Muilu tietää. Isoniemen montut ovat hieman liian näkyvä paikka omavaltaiseen jätteenpurkuun.