Haapajärvi
Emäntä Marjatta Pesonen Haapajärven Parkkilan kylästä voi pitkästä aikaa nauttia oman lähdekaivon vettä. Mikä on siemaillessa, sen parempaa kun saa hakea. Mutta talvisydännä kaivo kuivui ja sitä jouduttiin täyttämään toiselta tilalta tuodulla vesijohtovedellä.
Loppusyksyllä veden pinta neljä metriä syvässä kaivossa alkoi laskea viiden sentin päivävauhdilla. Lopulta oli pakko turvautua tuontiveteen. Vasta lumen sulaminen teki tehtävänsä, ja kaivo on alkanut täyttyä hiljakseen. Vettä lienee nyt kaivo ainakin puolillaan.
Sen 30 vuoden aikana, mitä Pesoset ovat tilaa asuneet, kaivo on kuivunut vain yhtenä talvena, viitisentoista vuotta sitten. Tuolloinkin jouduttiin hetken aikaa tulemaan toimeen tuontinesteellä. Tänä talvena tilanne on ollut pahempi. Isäntä on ajanut vettä peräti 13 kertaa; vetopelinä traktori ja säiliönä kaupungilta lainattu viisi kuutiota vetävä vesikärry.
Pesosen karjatilalla vesi tulee omasta lähdekaivosta, joka sijaitsee kivenheiton päässä talosta, pellon takana olevan metsän laidassa. Normaalikesänä vettä on ylenmäärin. Kaivo tulvii ja vesi valuu pelto-ojiin laitumella olevien lehmien iloksi ja hyödyksi.
Hirvenlihan keittopuuhista tavoitettu emäntä sanoo kaikkien kehuvan heidän vettään. Poikakin täyttää vesipullon kotona lähtiessään punttisalille, vaikka olisihan siellä Pitkäkankaan raanavettä tarjolla. Mutta eihän se oman makuista ole.
Marjatta Pesonen ei moiti vesijohtovettä, etunsa siinäkin. "Pyykistä tulee ihanan pehmeää." Panee kysymään, mitä lie laittavat sekaan. Oma veden jäljiltä vaatteet kun jäävät kovaksi.
Vesiralli loppui
Pesoset eivät suinkaan ole ainoat, joita vesipula on puhutellut menneenä talvena. Vaikka 98 prosenttia Pohjois-Pohjanmaan kotitalouksista on jo kunnallisen vesijohdon piirissä, kaikki eivät. Koko maassa lasketaan olevan vielä 600 000 kaivoa mökkikaivot mukaan lukien.
Sadoissa mitataan niiden talouksien määrä, joihin vettä on tarvinnut tuoda talven aikana. Kymmenillä maatiloilla on saatu tarpeeksi niukkuudesta ja liitytty vesilaitosten verkostoihin.
Autoilija Onni Kaikkonen Vihannista sai ensimmäisen pyynnön kuljettaa vettä kaivon kuivumisesta kärsivälle maatilalle marraskuun 8. päivänä. Edelliskerran vastaavaa apua oltiin vailla talvella 1987. Marras-joulukuussa avuntarvitsijat olivat vielä harvassa, mutta tammi-maaliskuussa keikkoja riitti.
Kaikkonen kertoo ajaneensa muutamille maatiloille useammankin, reilut puolenkymmentä kertaa. Omalle kotipaikkakunnalle, vedestään kuuluun Vihantiin ei tarvinnut tehdä yhtään ajoa. Sen sijaan läänin eteläosaan Haapavedelle, Nivalaan, Oulaisiin ja Kärsämäelle kylläkin.
"Nyt ajot on ajettu", Kaikkonen kertoo. Kuun vaihteen jälkeen tilanne alueella on parantunut. Luonto on hoitanut kaivot kuntoon.
Kuivilla ollaan
Johtava tutkija Pertti Seuna Suomen ympäristökeskuksesta sanoo aika kuivilla oltavan vieläkin. Jopa Etelä-Suomessa, missä sulaminen on suurimmaksi osaksi tapahtunut. Etelä- ja lounaisrannikolla sulavedet ovat vain vähän rikastuttaneet pohjavesivarastoja.
Tänä vuonna routaa on paljon. Seuna luonnehtii sitä kuitenkin harvaksi, vähän kosteutta sisällään pitäväksi. "Parin viime päivän aikana tulleet lisälumi ja vesi varmaan auttavat, mutta kyllä tällä menolla tilanne jatkuu hankalana syksyyn asti."
Vaikka pohjavesi on alhaalla, jopa puolitoista metriä normaalitason alapuolella, suuret vesilaitokset ovat toimineet normaalisti. Pientä päänsärkyä on sellaisilla laitoksilla, jotka ovat pintavesiraaka-aineen varassa.
"Ne isot pohjavesilaitokset, jotka saavat vetensä suurista harjuista tai muista pohjavesimuodostumista tai tekopohjavedestä, ovat selvinneet ilman vaikeuksia", Pertti Seuna sanoo.
Kuluvan talven kaltaista vesipulaa on koettu viimeksi sotavuosina 1941 ja 1942. Tuolloin pari talvea peräkkäin oli kovat pakkaset eikä vettä satanut paljon.