Grillauksen suurimmat riskit eivät luultavasti liity epäterveelliseen ruokaan tai ylensyöntiin vaan tulipalon ja palovammojen vaaraan.
Hämmästyttävän yleisiä nimittäin tuntuvat olevat grillauksen yhteydessä sattuneet pienet onnettomuudet. Kovin moni pystyy kertomaan etenkin siitä, mitä on sattunut naapurille tai tutulle. Omista töppäilyistä tavataan olla hiljempaa.
Milloin äkkinäisesti lehahtanut sytytysneste on aiheuttanut vammoja ihoon tai vähintään turmellut kokkailijan tai katsojan vaatteet, milloin grilli on kaatunut ja sytyttänyt alustan tai viereisen seinän. Usein grilli on muuten vain sijoitettu liian lähelle syttyvää pintaa.
Kovien kokemusten kautta opitaan yleensä sekin, kuinka grilleistä tai nuotioista nousevat hehkuvat hituset voivat vielä kauaksi lei´uttuaankin sytyttää palon.
Se millaisia tietoja esimerkiksi Oulu-Koillismaan pelastuslaitos on kirjannut grillihiilten aiheuttamista tulipaloista kielii suoranaisesta uusavuttomuudesta. Hiiliä viedään kompostiin ja maastoon ymmärtämättä, että palo voi syttyä, vaikka hiilet eivät enää hehkukaan.
Tulipalojen vaara on juuri nyt helteiden takia tavallistakin suurempi. Viime päivien aikana pelastuslaitokset ovat saaneet kymmeniä hälytyksiä pienistä ja isoista maastopaloista. Riski on olemassa myös Pohjois-Suomessa, vaikka täällä ei päästäkään Etelä- ja Kaakkois-Suomen lämpölukemiin.
Sitäkin voi kysyä, onko termi metsäpalovaroitus liian laimea kuvaavaa syttymisriskiä. Kun radiossa tai televisiossa aikanaan lausuttiin termi kulohälytys, vastaanotinten ääressä höristeltiin korvia ja ehkä myös otettiin vaara enemmän tosissaan kuin vain varoituksesta puhuttaessa.