Punatulkku, viisi talitiaista ja kaksi harakkaa. Sellainen voisi olla vähälajisen pihan lintusaldo Pihabongaus-tapahtumassa.
Laji- tai yksilömäärissä ei viikonloppuna jälleen järjestettävässä Pihabongauksessa kuitenkaan kilpailla ja kaikki havainnot ovat arvokkaita.
Vuodesta 2006 järjestetyn tapahtuman aineisto alkaa olla kasvanut niin suureksi, että myös lintututkijat ovat kiinnostuneet sen hyödyntämisestä.
”Lyhytaikaisestakin tapahtumasta saa paljon tietoa, jos osallistujia on paljon”, Mikko Ojanen Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä kertoo.
Ojanen on yhdessä Seppo Rytkösen ja Matti Tynjälän kanssa julkaissut yhdistyksen Aureola-lehdessä jo kaksi raporttia pihabongauksen tuloksista ja kolmas artikkeli on julkaisua vaille valmis.
”Kaikki riittävän kattavasti ja mahdollisimman samanlaisella menetelmällä toistetut laskennat antavat aika tarkan kuvan lajien esiintymisalueissa ja kannan koossa tapahtuneista muutoksista”, Rytkönen kuvaa Pihabongauksen kaltaisen tapahtuman ulottuvuuksia tieteenteossa.
Linnustossa muutoksia vuosien varrella
Pohjois-Pohjanmaalla on osallistuttu tapahtumaan innokkaasti. Heti ensimmäisenä vuonna lintuja tarkkailtiin 206 pihalla ja nopeasti tarkkailupaikkojen määrä vakiintui 500 pihan tienoille.
Jo vuosien 2006–2012 aineistossa nähtiin monia muutoksia linnustossa. Selvin runsastuja on Ojasen mukaan pikkuvarpunen.
Kun vuonna 2006 pikkuvarpusia tavattiin joka kymmenennellä maakunnan pihalla, laji nähtiin vuonna 2012 jo lähes joka kolmannella pihalla. ”Vähentyjiä on puolestaan tavallinen varpunen”, Ojanen kertoo.
Näiden varpuslajien vastakkaiset kannankehitykset näkyvät hyvin myös koko Suomen aineistossa. Vuoteen 2010 asti varpusia tavattiin useammalla pihalla kuin pikkuvarpusia, mutta vuonna 2011 järjestys vaihtui.
Sen jälkeen pikkuvarpunen on entisestään yleistynyt ja varpunen käynyt harvinaisemmaksi.
Ruokinnat riskit näkyvät
Pihabongauksen tuloksista havaitsee Ojasen mukaan myös sen, kuinka linnut sopeutuvat talviruokintaan.
”Esimerkiksi harmaapäätikka ja valkoselkätikkakin ovat yleistyneet ruokinnoilla”, Ojanen kertoo. ”Myös urpiaisesta on tullut entistä enemmän ruokintalaji.”
”Ruokinnan riskitkin näkyvät”, Ojanen lisää ja mainitsee viherpeipon, jonka kannat romahtivat muutama vuosi sitten paljolti ruokintapaikoilla levinneen loistaudin vaikutuksesta.
Pienempi otos karsisi virheitä
Kuten kaikissa seurannoissa, Pihabongauksessakin on mahdolliset virhelähteensä.
”Keltasirkku näyttää taantuneen, mutta jos kaupunkipihojen osuus on kasvanut aineistossa, se laskee niiden pihojen osuuksia, joilla laji on tavattu”, Ojanen havainnollistaa.
Keltasirkut viihtyvät tyypillisesti maaseutupihoilla ja ovat kaupungeissa harvinaisempi näky.
Ojanen pitäisikin hyvänä mahdollisuutena erottaa aineistosta ne vakiopihat, joilla lintuja tarkkaillaan vuodesta toiseen. Näin tarkempaan tarkasteluun voisi poimia pienemmän otoksen, josta kuitenkin olisi saatu karsittua paikkojen vaihtumisesta aiheutuvaa virhetekijää.
Lauantaina ja sunnuntaina järjestettävän Pihabongauksen osallistumisohjeet löytyvät osoitteesta tapahtuman nettisivuilta.