Jokien välillä on etäisyyttä vain 30 kilometriä, mutta silti ne eivät ole veljeksiä - enemmänkin pikkuserkkuja.
Oulaisten kohdalla koskena kuohuva Pyhäjoki palvelee virkistyskalastusta, kun taas Ylivieskan keskustan läpi soljuva Kalajoki on maisemointihankkeensa ansiosta saatu pelkästään silmälle sopivaksi.
"Toiminnallinen etupiha", muotoilee Oulaisten kaupungin henkilöstö- ja ympäristösihteeri Jouni Aitto-oja Pyhäjoen merkityksestä paikkakuntalaisille.
"Onko olohuone hyvä vai huono nimi? Näin joki kuitenkin tulee lähemmäksi kaupunkilaisia", pyörittelee Tapio Koistinaho, Ylivieskan kaupungin ympäristösihteeri.
Koistinaho myöntää ihailevansa naapurinsa koskista näkymää.
"Se on komea koski. Virtaamat ovat niin suuret, että homma toimii. Meillä sama ei toimisi, vaan vesi hukkuisi kivien sekaan. Se olisi oikea kivipelto."
Syvempi uoma ja pyörätie
Kun luonnonolosuhteille ei voi mitään, ylivieskalaiset joutuivat pohtimaan, millä lailla pöhöttyneestä joesta saataisiin kelvollinen.
Ratkaisu löytyi: uomaa syvennettiin, vesipinta-alaa lisättiin. Istutukset, pohjoisrannan pyörätie, etelärannan kulkuyhteys Helaalan sillalle ja Helaalan myllyn tienoon kunnostus - ne ovat tehneet kaupungin sydämelle hyvää.
"Valaistussuunnittelu on käynnissä. Mylly sekä vesi- ja ranta-aiheet valaistaan. Kevyen liikenteen väylät, ja samalla niiden seudun tunnelmavalaistus, hoituvat jo tämän kesän aikana", Koistinaho lupaa.
Kalajoki vihitään kuntalaisten käyttöön virallisesti syksyllä.
Kunnostustyöt ovat herättäneet pääasiassa myönteistä vastakaikua. Koistinahon mukaan ainoastaan kivinen näkymä sekä kaupungin rahojen syytäminen jokeen ovat nostaneet pienoisia soraääniä.
Ympäristösihteerin mukaan kaupungin rahoilla ei olisi uudistuksia edes pystytty tekemään. Kaupungilta tulee kolmasosa kaikista kustannuksista. Loput on julkista rahaa.
Kutulohta vain
harvassa joessa
Oulaisissa herättiin joen kunnostukseen jo lähes 20 vuotta sitten.
"Jokea on arvostettu jo kauan. Olisikohan ollut vuosi 1989, kun Oulaistenkosken puistot ja rannat pantiin kuntoon. Olen tyytyväinen, että jokiasiamme on tällä mallilla", Aitto-oja röyhistelee.
Hän uskoo, että erot Kala- ja Pyhäjoen välillä tulevat Pyhäjoen suuremmasta järvisyydestä, isommasta vesimassasta ja virtauksesta sekä vähäisemmästä maatilojen määrästä.
Näin entisaikojen päästöt jokiveteen olivat pienemmät kuin Kalajoessa.
Naapurusten jokien suurin ero tulee kalaisuudessa. Pyhäjoessa on muun muassa ollut käynnissä monivuotinen projekti siitä, voisiko se toimia lohen kutujokena. Kalajoessa sellaisesta ei tarvitse haaveilla; jo veden laatu yksistään tuntuu nousevan esteeksi.
Ongelmitta ei ole Pyhäjoen lohihaaveet eläneet.
"Kudusta on syntynyt lohta todella vähän. Vesi menee kuivina kesinä niin vähäksi, ettei lohi pääse nousemaan", Aitto-oja surkuttelee.
Kalastuksen lisäksi Aitto-oja tarjoaa Pyhäjokea melojien ja uimareiden käyttöön.
"Ihmiset pitäisi saada aktiivisesti joelle, sillä siellä missä ihmiset haluavat liikkua, siellä ei sotketakaan niin paljon. Jokea kunnioitettaisiin enemmän", Aitto-oja näkee.
Pyhäjoen kosket on suojeltu suualueelta aina Haapaveden alapuolelle asti eli 75 kilometrin mitalta.
Pyhäjoesta on mahdollista saada nousulohen lisäksi nousevaa meritaimenta ja harjusta. Lohta, kirjolohta ja taimenta on lisäksi istutettu jokeen Oulaisissa.