Veli Granö: Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Maahenki 2007.
Kirjassaan Veijo Rönkkösen todellinen elämä kajaanilainen valokuvaaja Veli Granö palaa oman elämäntyönsä yhdelle alkulähteelle ja pohtii samalla ITE-taiteen olemusta muun muassa modernin järjen kritiikkinä.
Köyhyydessä varttuneen Veijo Rönkkösen (s. 1944) kirjaimellisesti yhden miehen hartiavoimin rakentama lähes viidensadan betoniveistoksen kokonaisuus ei ole enää aikoihin ollut salaisuus. Rönkkösen patsaspuistosta on tullut Parikkalan suurin matkailunähtävyys.
Simpeleen paperitehtaalta eläkeputkeen jättäytynyt taiteilija ei edelleenkään myy töitään tai lainaa niitä näyttelyihin. Taiteilija ei myöskään halua näyttelyvieraalta muuta kuin nimen vieraskirjaansa. Parhaana kesänä kirjaan on kertynyt 26 000 nimeä.
Monet vieraista tulevat merten takaa. Jotkut heistä ovat tietämättään päätyneet eksoottisten veistosten aiheiksi. Portti on auki 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä, mutta missään ei lue tervetuloa. Jotkut ovat siitä säikähtäneet ja kääntyneet pois.
Parikkalan kunta on joutunut rakentamaan laajan paikoitusalueen naapuriin, kun liikenne kuutostiellä on ruuhkautunut näyttelyvieraiden paineesta. Silti Veijo Rönkkönen on yhä ainoa henkilö maailmassa, joka tietää miksi puisto on olemassa.
Outsider-taiteen suurimpiin auktoriteetteihin lukeutuvan englantilaisen Raw Vision -lehden päätoimittaja John Maizels luonnehtii Rönkköstä "neroksi, jonka paikka on kansanvälisen outsider-taiteen suurimpien mestarien joukossa".
Veli Granö (s.1960) tulkitsee Rönkkösen karnevaalimaista taidepihaa myyttien ja freudilaisen symboliikan kautta. Hänen mukaansa Rönkkösen taide keskittyy käsittelemään tekijänsä erillisyyden kokemuksia, ja seksuaali-identiteetin hahmottamisen projektia.
Mielenrauhan etsimisellä on tuossa prosessissa ollut keskeinen rooli. Patsaspuiston henkisessä ytimessä sijaitseva Joogatarha eli 250 erilaiseen jooga-asentoon veistetty omakuvasarja, on yksi kaikkien aikojen erikoisimmista taideluomuksista maailmassa.
Vaikka Veli Granö on päässyt kohdettaan lähelle, eivät Rönkkösen rakentamat mysteerit ole täysin selvinneet. Hyvä niin. Arvoitukset kuuluvat olennaisena osana Koitsanlahden ITE-kosmokseen.
Veijo Rönkkönen esittäytyy kirjassa myös lahjakkaana valokuvaajana. Ennennäkemättömät mustavalko- ja värivalokuvat ovat kekseliäisyydessään yhtä hämmästyttäviä kuin hänen muukin taiteensa. Pihan värikästä kukkaketoa ja ihmisruumiin tummaa silhuettia yhdistelevistä kaksoisvalotuksista huokuu surrealistisen psykedelian rajaama buddhalainen rauha.
Eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina otetut teoskuvat elävät myös omaa elämäänsä. Läheskään aina ei voi olla varma, onko kuvan ottanut Veli Granö vai Veijo Rönkkönen.
Veijo Rönkkösen todellinen elämä on kiehtova kunnianosoitus täysin omia polkujaan kulkevalle taiteilijalle ja hänen uskomattomalle elämäntyölleen, joka jatkuu ja rapistuu samanaikaisesti.
Tekijä Veli Granö on ollut taiteilijan luottamuksen arvoinen. Tämän teos kuluu ehdottomasti vuoden parhaiden taidekirjojen listalle.