"Jäi se vapaus työmieheltä saamatta, Rossi sanoi. Ottamatta jäi, Hevoskoski sanoi."
Eljas Rossi ja Herman Hevoskoski ovat Jari Tervon Troikka-romaanin henkilöitä. Heidän lakoninen sananvaihtonsa käydään huhtikuussa 1918 Tampereella. Pian sen jälkeen punakaartiin kuuluneet miehet pakenevat Pietariin.
Mutta "revoljutsija ei ollut kuollut, kuten Eino Rahja oli tiuskaissut. Se veti vain henkeä".
Pietarissa Rossi ja Hevoskoski käyvät suomalaisille suunnatun punakomentajakurssin. Taistelukokemusta he saavat Aunuksessa ja karmeita oppitunteja raakalaisuudesta seuratessaan Venäjän sisällissodan osapuolten - varsinkin bolsevikkien - toimia.
Vuonna 1920 he ja eräs kolmas mies saavat tehtäväkseen murhata Mannerheim Tampereella kaupungin valtauksen kaksivuotismuistojuhlassa.
Rossi ja Hevoskoski ovat romaanihenkilöitä, mutta salamurhahanke on totta. Sen oli määrä nostattaa uusi kapina-aalto Suomessa.
"Uuttera, seikkaperäinen jossittelu on historianharrastajan karkki, sanoo Jari Tervo.
"Jälkiviisauden imelässä valossa tuntuu epätodennäköiseltä, että Mannerheimin murha olisi sytyttänyt Suomessa uudelleen vallankumouksen liekin. Luultavampaa on, että valkoinen Suomi olisi ryhdistänyt rivinsä tuoreen marttyyrin nimissä. Suomen punaisille onnistunut attentaatti olisi tiennyt tosi kovaa 20-lukua. Vielä selvästi kovempaa kuin se oli."
Kaikki vaikenivat murhayrityksestä
Murhayrityksestä ei ole paljoa puhuttu ennen Tervon kirjaa.
"Mannerheimia hankkivat hengiltä Pietarin punaiset suomalaiset. He vaikenivat yrityksestä, koska he tyrivät sen", kirjailija sanoo.
Ja Suomen valkoisilta katosi käsistä iso propagandavaltti viimeistään silloin, kun murhajoukkueen johtaja, punakomentaja Aleksanteri Weckman armahdettiin ja päästettiin vankienvaihdossa Venäjälle kesällä 1926.
"Vaikea olisi valkoisten ollut kauhistella murhamiehiä, kun he itse päästävät heidät takaisin paratiisiinsa, Venäjälle."
Venäläiset puolestaan eivät halunneet mainostaa Pietaria paikkana, josta starttaavat valtiomiesten murhaajat.
"Kaikilla hankkeeseen sotkeutuneilla oli vain menetettävää asian paljastamisessa. Siksi siitä vaiettiin."
Kuolema on suuri demokraatti
Yksi Troikan päähenkilöistä on murhayrityksen kohde, kenraali Mannerheim. Romaanissa hän matkaa - naisen kanssa - junalla Helsingistä Tampereen juhlaan tietoisena siitä, että hänet kenties yritetään siellä tappaa.
"Voisin kuvitella Mannerheimin suhtautuneen murhayritykseensä viileän realistisesti ja aristokraattisesti. Attentaattihanke todisti vain, että bolsevikit olivat nimenomaan sellaisia kuin hän oli aina väittänytkin, heittiöitä", Tervo sanoo.
Mannerheim muistelee junamatkalla viimeistä iltaansa Pietarissa. Humaltunut bolsevikkien patrulli kulkee pitkin katua sylivauva pistimeen lävistettynä.
"(...), ja näky upposi hänen mieleensä kuvamaan kaikkia vallankumouksia ja bolsevikkien vallankumousta erityisesti: se katoaa historian lumituiskuun ilman muuta päämäärää kuin viattomien murha."
Samaa juurta olevan huomion tekee kirjassa mennyttä muisteleva Eljas Rossi.
"Helvetti siitä syntyy, kun ihminen rupeaa rakentamaan paratiisia maan päälle."
Kuolema on romaanissa vahvasti läsnä muutoinkin kuin silmittömänä, summittaisena tappamisena. Rossi alkaa tuntea aitoa veljeyttä muihin ihmisiin vasta sillä hetkellä kun hän tajuaa, että kuolema on tosiasia.
"Kuolema on suuri demokraatti. Sen järjestämiin vaaleihin osallistuvat kaikki. Äänestysprosentti on sata. Kukaan ei jää kotiin nukkumaan", toteaa Jari Tervo.