Tärkeimpien teollisuusmaiden johtajat aloittivat lauantaina kaksipäiväisen kokouksensa Pietarissa, vain puolentoista sadan kilometrin päässä Suomen kaakkoisrajasta. Vajaan viiden miljoonan asukkaan metropolia on tapahtumaa varten puunattu kuntoon tietojen mukaan peräti puolella miljardilla eurolla. Kaupunki on viime aikoina kohentanut ilmettään laajemminkin, ei vähiten pietarilaislähtöisen presidentti Vladimir Putinin myötämielen ansiosta.
Monet venäläiset näkevät kaupungin nousseen Venäjän toisen pääkaupungin asemaan. Putin on tuonut Pietariin sen asemaa korostaakseen jo ennen tätä viikonloppua tärkeitä valtiovieraita. Intomielisimmät pietarilaiset toivovat jopa kaupunkinsa palautusta viralliseksi pääkaupungiksi.
Moskova on heidän mielestään vain "suuri kylä". Joka tapauksessa Pietarista on tullut maan näyteikkunaa länteen ja solmukohta Venäjän yhteistyössä läntiseen Eurooppaan.
Pietari Suuren 300 vuoden takainen päätös rakentaa uusi pääkaupunki Nevan suistoon on tuonut Suomelle murhetta ja iloa. Vaikka vaihtoehtoisen historian pohdiskelulla on lähinnä viihdearvoa, voi esimerkiksi kysyä, johtiko tsaarin päätös tuoda pääkaupunki Suomenlahden pohjukkaan Neuvostoliiton sotaan Suomea vastaan ja alueluovutuksiin Pietarin turvallisuuden takia.
Toisaalta Pietari on merkinnyt etenkin monelle Kaakkois-Suomessa asuvalle työtä, kauppasuhteita ja toimeentuloa. Tsaarinajan lopulla Pietari oli maailman suurin suomenkielisten kaupunki. Heitä asui siellä enemmän kuin Turussa tai Helsingissä.
Neuvostoliiton hajottua odotukset Pietarin uutta nousua kohtaan olivat Suomessa suuret. Niissä koettiin kuitenkin pettymys. Pitkälle sotilasteollisuuden varassa eläneen kaupungin kehitys polki vuosia paikoillaan. Vasta tällä vuosituhannella Pietarissa on alkanut näkyä uuden kukoistuksen merkkejä. Tärkeä matkailukohde Pietari on ollut Suomelle aina, mutta kaupungin merkityksen on tajunnut nyt myös suomalainen liike-elämä. Kaupungissa toimii jo yli 300 suomalaisyritystä.
Pietari tulee konkreettisesti Suomea lähemmäksi, jos nopea junayhteys sinne toteutuu. Lähentymistä jarruttavat yhä Venäjän erilaisuus yhteiskuntana, vahva ja arvaamaton byrokratia ja taskuvarkaat mutta myös suomalaisten ennakkoluulot. Niistä eroonpääsy tekisi Pietarista vielä tärkeämmän Suomelle.