Viime vuoden keväällä Anders Mård istui kahvilassa Nevski Prospektin varrella ja pohti, millaisen muodon tekeillä oleva kirja lopulta saisi: ei perinteistä opaskirjaa vaan jotain muuta, toisenlaista.
Pietarin 300-vuotisjuhlat olivat lähestymässä ja kaupunkia tunteva suomenruotsalainen toimittajakolmikko Mård, Milena Parland ja Magnus Londen oli saaneet kaupatuksi pienelle ruotsinkieliselle Söderströms-kustantamolle ajatuksen kirjan tekemisestä vuosipäivän alla. Suomenkielisten lukijoiden onneksi myös Tammi tarttui kiinni samaan projektiin ja painoi kirjan suomeksi.
Tuloksena on persoonallinen sukellus Pietariin, tuohon kaupunkiin, joka herkästi tarraa otteeseensa. On parasta tehdä heti tunnustus: itsekin olen monta maailman metropolia nähnyt, mutta mikään niistä ei ole yhtä suurenmoisen kiehtova kuin tämä Suomen nurkan takana oleva pastellin värein maalattu suurkaupunki.
300 vuotta on lyhyt aika kaupungin historiaa, mutta Nevan suistoon on syntynyt muutakin kuin arkkitehtuurin unelma.
Tsaarit, kirjailijat, säveltäjät, vallankumoukset, piiritys, nimenvaihdot, uudestisyntymä, rikkauden ja köyhyyden äkkijyrkkä vaihtelu ja kaikki muu tekee Pietarista ainutlaatuisen myyttien ja todellisuuden kudoksen, jolle on valmis antamaan paljon anteeksi.
Toimivuus, siisteys ja viihtyisyys ovat toivottavia ominaisuuksia kaupungeille yleensä, mutta Pietaria mitataan muilla asteikoilla.
Tällaista kaupunkia on vaikea pakottaa kansien väliin, eivätkä tekijät onneksi sitä yritäkään. Tietty valinnan vaikeus perinteisen opaskirjan ja persoonallisen kaupunkikuvauksen välillä näkyy yhä jäljessä, mutta onneksi ei häiritsevästi ja onneksi persoonallinen ote on vallalla.
Tekijöistä Mård ja Parland ovat tuttuja myös Kalevan lukijoille, heidän Nevapress-nimisen uutispalvelun kautta välittämiään tekstejä Pietarista on vuosien mittaan näkynyt tämänkin lehden sivuilla. Molempien puoliso on pietarilainen. Londen puolestaan on julkaissut matkakirjoja Siperiasta ja etelän seuramatkoilta.
Näin kirjoittajat pystyvät analysoimaan näkemäänsä suomalaisin silmin mutta sisältäpäin koettuna.
Kirja koostuu kuudesta teemasta, joihin jokainen on kirjoittanut oman essee- tai reportaasityylisen näkökulmansa. Käsitellyiksi tulevat muun muassa kasinot, Rikoksen ja rangaistuksen korttelit, saunat, datshat, kirkot, vankilat, piiritys, kulttuuri, tataarit, puistot - ja putkimiehen hankinta asuintaloon, mistä Parland on kirjoittanut aivan riemastuttavia arkipäivän välähdyksiä (riemastuttavia lukijoille, ei kenties asukkaille).
Pietarin ongelmia ei peitellä, mutta ote kaupunkiin on lämmin ja arvostava, kenties tarkkaileva ja ironinen, mutta ei koskaan halveksiva. Kaupunki saa kohtelun, jollainen syntymäpäiväsankarille kuuluu.
Lopputulos pystyy ylittämään harvinaisen rajan: kirjalla on annettavaa sekä kokeneille Pietarin-kävijöille että niille, jotka eivät ole kaupunkiin koskaan jalalla astuneet.
Kirjoittajien ja tyylilajien vaihtelu tuo hieman hajanaisuutta ja tekstiä seurailevat valokuvat jäävät usein oudon valjuiksi - lukuunottamatta loistavaa kansikuvaa, johon on kiteytetty paljon Pietarin olemuksesta. Kokonaisuutena käsillä on silti kiehtova lukukokemus, joka on mainio lisä suomalaiseen Pietari-kirjallisuuteen.