Pietarissa käyneet tuntevat hyvin kaupungin metron, joka syvällä maan uumenissa kolistelee asemalta toiselle. Nyt Nevan pohjoisrannalla porataan vielä syvemmällä vielä suurempaa reikää. Se on pohjoinen siirtoviemäri, valtava tunneli, jonka on muutaman vuoden kuluttua määrä olla täynnä likavettä matkalla kohti pohjoista puhdistamoa Olginon esikaupungin liepeille.
Työmaa pohjoisen puhdistamon alueella on täydessä käynnissä. Samaan aikaan muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungin toisella laidalla Aleksei Malahov, Venäjällä tunnettu rallikuski, tarkkailee lounaisen jätevedenpuhdistamon valvomossa tuliteristä monitoreista, kuinka homma hoituu. Hänen silmiensä alla 750 000 ihmisen jätevedet saavat käsittelyn, joka on korkeinta kansainvälistä laatua.
Kolmisen vuotta sitten puhuttiin paljon Pietarin kasvojenpesusta 300-vuotisjuhlia varten, kun keskusta kiillotettiin paraatikuntoon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se - pitäisikö sanoa alapäänpesu, joka kaupungissa on meneillään ja joka on parasta, mitä Itämeren hyväksi on vuosikymmeniin tehty.
Ennen suoraan mereen
Pietarin historian vähemmän mairittelevia puolia on se, että jätevesien käsittely kaupungissa, silloisessa Leningradissa, ylipäätään alkoi vasta vuonna 1978. Siihen asti jokaisen vessanpöntön toisessa päässä oli suoraan Itämeri.
Vaikeaa oli myöhemminkin. Ison puhdistamon paikkoja kaupunkiin oli katsottu kolme. Keskimmäinen niistä nousi omin voimin. Lounaassa työt aloitettiin 1986. Kun 2000-luku alkoi, paikalla oli läjä isoja betonirakennelmia. Rahat olivat loppuneet aikaa sitten.
Nyt kaikki on valmista, tai melkein. Jätteenpolttouuneja vielä rakennetaan, mutta ne eivät vaikuta laitoksen muuhun toimintaan. Syyskuussa Venäjän presidentti Vladimir Putin, Suomen presidentti Tarja Halonen ja Ruotsin pääministeri Göran Persson kättelivät toisiaan puhdistamon avajaisjuhlassa. Oli saatu aikaan pieni ihme.
Ihme ei ollut se, että työt sujuivat nopeasti alkuun päästyään, vaan se oli se, mitä tapahtui puhdistamon rahoitusjärjestelyissä. Se oli ennennäkemätön saavutus, jossa rahaa tuli 14 eri lähteestä ja jossa tarvittiin noin 130 erillistä sopimusta, ja jolle ei ollut mitään aiempaa mallia.
Samalla lounaisesta puhdistamosta tuli Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden ja etenkin sen ympäristökumppanuuden lippulaiva.
Suurin osa lainarahalla
Monella urakkaan tavalla tai toisella osallistuneista on yhteinen harmin aihe: Suomeen levisi se yleinen käsitys, että vaurastuvalle Venäjälle annettiin lahjarahaa, jotta se hoitaisi vihdoin asiansa kuntoon.
Näin ei ollut. Koko urakan loppusumma oli 189 miljoonaa euroa. Suomi tosin lahjoitti kymmenen miljoonaa euroa, mutta koko se summa käytettiin tarvikkeiden hankintaan Suomesta, eikä raha sinänsä ylittänyt rajaa lainkaan. Ruotsi sijoitti saman verran samalla periaatteella.
Ratkaiseva oli kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Euroopan investointipankin, Pohjoismaisen investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin osuus. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden sisällä kehiteltiin malli, joka pystyi sysäämään isot pääomat liikkeelle. Suurin osa tästä on lainarahaa, joka maksetaan takaisin.
"Olemme jo alkaneet maksaa lainoja takaisin, jopa etuajassa aikataulusta", sanoo Pietarin vesiyhtiön Vodokanalin pääjohtaja Felix Karmazinov.
"Ilman kansainvälistä rahoitusta olisimme vieneet projektia myös eteenpäin, mutta se olisi vienyt monta kertaa kauemmin aikaa", hän sanoo.
Karmazinov listaa kaksi tärkeintä ympäristötehtävää, jotka Pietarin vesilaitoksella on edessä.
"Lopetamme kokonaan käsittelemättömän jäteveden päästön Itämereen ja saamme kaupungin juomaveden maailman parhaiden standardien mukaiseksi. Nämä tehtävät ovat valmiita vuosiin 2010-2012 mennessä", hän vakuuttaa.
Uusia urakoita luvassa
Ainakin puhdistamoilla tapahtuu. Lounainen on valmis, pohjoinen on parhaillaan yhtä isoa työmaata. Siellä pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden kautta rakennetaan jätteenpolttouuneja, noin 90 miljoonan euron kokonaisurakka sekin.
Ja kun alkuun on päästy, samalla systeemillä edetään pitkin Luoteis-Venäjää. Projektilistalla on niin Kaliningradin ja Murmanskin kaukolämpöä kuin Laatokan ympäristöohjelmaa, kokonaiskustannuksiltaan puolisen miljardia euroa. Osa on jo tekeillä, osa suunnitteilla. Lounaisen puhdistamon onnistuminen sysäsi tämän kaiken liikkeelle.
"Rahoitus oli hyvin vaikea prosessi. Meillä oli paljon tahtoa, mutta tällaista tehtiin ensimmäisen kerran eikä esimerkkejä ollut", Karmazinov sanoo.
Töissä mukana olleet suomalaiset korostavat luottamuksen ja poliittisen sitoutumisen merkitystä. Korruptiosta ei ollut huolta, työ eteni vauhdilla urakoitsijavetoisesti. Lounaisella puhdistamolla EU:n komissio päätti rahoittaa jätteenpolttouunit eri periaatteella eli suoraan Tacis-rahoituksella, eivätkä ne ole valmiita vieläkään. EU:n ja Venäjän byrokratian suora yhdistäminen ei niin vain toimi.
Koululaisten vesikeskus
Merkitystä oli silläkin, millainen vastapuoli Pietarista löytyi. "Olemme Venäjän paras vesilaitos", pääjohtaja Karmazinov ilmoittaa.
Uuden ajattelutavan vakuudeksi vieras viedään pääkonttorin sisään rakennettuun koululaisten vierailukeskukseen. Kolme vuotta vanhat kiiltelevät tilat ovat täynnä akvaarioita, mikroskooppeja, työpöytiä.
"Esittelemme täällä veden kiertoa ja biologista puhdistusta. Mikroskooppien näytöltä voi seurata, kuinka pöpö syö likaa. Täällä on joka päivä koululaisryhmiä, joille kerromme Itämeren tärkeydestä ja veden laadun tärkeydestä. Lapset ovat aivan innoissaan", kertoo keskuksen johtaja Natalia Korjakina.