Pietari imaisee si­sään­sä Oulun kau­pun­gin­teat­te­ris­sa

Ihmisen elämä ei merkitse enemmän kuin täin tai torakan. Tästä johtopäätöksestä lähtee Fjodor Dostojevskin päähenkilön Raskolnikovin (Mikko Korsulainen) omankädenoikeudella tekemä panttilainaajaeukon likvidointi.

Rikos ja rangaistus vie katsojan videoiden avulla sightseeingille Pietarin keskustaan sekä turistien karttelemille alueille. Sosiaaliset kerrokset limittyvät: kuka on tavallinen, varsinainen tai ehkä yli-ihminen. Reija Hirvikosken puvut ovat tunnistettavasti entistä itäblokkia ja tätä päivää. Makuullaan rikoksen tekijä, oikeustieteen ylioppilas Raskolnikov (Mikko Korsulainen) ja seisomassa Arkadi Ivanovitš Svidrigailov (Kari J. Ristolainen).
Rikos ja rangaistus vie katsojan videoiden avulla sightseeingille Pietarin keskustaan sekä turistien karttelemille alueille. Sosiaaliset kerrokset limittyvät: kuka on tavallinen, varsinainen tai ehkä yli-ihminen. Reija Hirvikosken puvut ovat tunnistettavasti entistä itäblokkia ja tätä päivää. Makuullaan rikoksen tekijä, oikeustieteen ylioppilas Raskolnikov (Mikko Korsulainen) ja seisomassa Arkadi Ivanovitš Svidrigailov (Kari J. Ristolainen).

Ihmisen elämä ei merkitse enemmän kuin täin tai torakan. Tästä johtopäätöksestä lähtee Fjodor Dostojevskin päähenkilön Raskolnikovin (Mikko Korsulainen) omankädenoikeudella tekemä panttilainaajaeukon likvidointi.

Raskolnikovin tuumat ovat liki Breivikia, äärioikeistolaisia ja muita fundamentalisteja. Kaikille vihapuhe ei riitä, vaan oletetaan itselle oikeus tappaa, Licence to Kill.

Ei kumma, että Rikos ja rangaistus on nyt Oulussa, Turussa ja Kristian Smedsin käsittelyssä pian myös Münchenissä.

Ison D:n eli Dostojevskin romaanin tapahtumien polttoainetta on sosiaalinen epätasa-arvo. Oulun tulkinnassa rikas--köyhä-akseli ylittää rajan.

Esityksen ydintä ovat Joona Petterssonin videot Pietarin alakaupungista ja laitamilta.

Ihmiset videolla ovat tosia. Vaikka heidät on vangittu mukaan tietyllä tarkoituksella, heidän aitoutensa pyristelee rajattuja merkityksenantoja vastaan. Videot imaisevat sisäänsä ja puhaltavat kipinää Raskolnikovin tragediaan.

Kaikin puolin pitkälle mietityn näyttämöllepanon timantteja ovat Marmeladovin (Kari J. Ristolainen) habituksen kaappaaminen katutasolta näyttämölle ja Sonja-tytön (Elina Korhonen) liftikyyti Joutsensillalla.

Elävä kuva on esityksen Juttu. Siitä vierailijoiden Arja Petterssonin, Reija Hirvikosken ja Joona Petterssonin tulkinta muistetaan.

Ja venäläisestä metallista. Räime konkretisoi Raskolnikovin (r)aivomyrskyn.

Taiteilijaprofessori Reija Hirvikosken lavastus on tyylikäs ja toimiva: minikokoinen pyörönäyttämö, videoscreenit ja liikuteltavat ovet. Värit, polttopiste ja off-tilat ovat selkeät. Vertigo-efekti -- pyörivä kuva, pyörivä näyttämö ja sen kiertäminen -- tukevat päähenkilön pakkomielteitä ja ahdistusta.

Itse rikos, tappo, kestää pari karmeaa sekuntia. Yli 500-sivuisessa romaanissa vain 17 täyttä riviä.

Raskolnikovin teflonpinta on kova koko ajan. Korsulaisella on vain vähän mahdollisuuksia muihin sävyihin.

Asuilla tyypittely on taidokasta ja tunnistettavaa. Hirvikoski on näkijä. Etenkin Elina Korhonen ja Mirjami Kukkola ilahduttavat monikasvoisuudellaan. Takistaan mies tutaan osoittaa K.J. Ristolainen.

Tatu Mönttinen solahtaa seitsemään rooliin. Niukastakin saa tiukkaa esimerkiksi taiteilija Nikolaina.

Kun pitkittyy, niin mutkistuu. Sovitus menettää juoksussa dramaturgista otettaan. Kirittäjän keinot vähenevät maratonin venyessä. Yleisö alkaa uupua ja näyttelijät joutuvat ponnistelemaan enemmän. Syitä enemmän kuin selittelyä!

Oulun kaupunginteatteri: Rikos ja rangaistus. Dostojevskin romaanin dramatisointi Pentti Pesä. Sovitus Arja Pettersson, Reija Hirvikoski ja Joona Pettersson. Ohjaus Arja Pettersson. Lavastus ja puvut Reija Hirvikoski. Videot Joona Pettersson. Valot Aarne Turunen. Äänet Olli Paakkolanvaara. Ensi-ilta Pieni näyttämö 6.10.

Ilmoita asiavirheestä