Suomalais-ugrilaisten ja uralilaisten kansojen tulevaisuus on kiinni perusasioista eli kielestä ja kulttuurista.
"Äitejä on vain yksi, äitipuolia voi olla useita", sanoo mordvalainen kirjailija Valentina Mianina ja tarkoittaa, että kirjailijan pitää kirjoittaa äidinkielellään. Vieras kieli, kuten venäjä on vain äitipuoli.
Pienten kansojen tulevaisuus puhutti Venäjän Karjalan pääkaupungissa järjestetyssä yhdeksännessä Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kokouksessa syyskuun lopulla.
Paikalla oli satakunta kirjailijaa, kriitikkoa, tutkijaa ja kääntäjää, jotka tulivat kolmesta itsenäisestä maasta ja Venäjän eri alueilta.
Äidinkielellä kirjoittamisen vaikeudet kävivät kokouksessa selvästi ilmi. Jopa niinkin suuren kansan kuin miljoonaisen mordvalaisten pikaista häviämistä ennusti Nižni Novgorodissa asuva Mihail Bezajev.
Nuoriso venäläistyy, vaikka mordvalaisten keskuudessa oli 1990-luvulla havaittavissa kansallista elpymistä oman luonnonuskonnon renessanssin myötä.
Uralilaisten kansojen elintilaa kavennetaan askel askelelta taloudellisista ja valtakunnan yhtenäistämisen syistä.
Yksi niistä täyttyy ensi vuoden alusta, kun Permin Komin autonominen alue sulautuu Permin lääniin.
Pienten kulttuurien pesä, kyläelämä, on hiipumassa kaikkialla Venäjällä. Nuoret lähtevät kaupunkeihin unohtaen kielen ja kulttuurin. Vanhat jäävät puhumaan äidinkieltä ja kuolemaan.
Toki paljon tehdään omakielisen kirjallisuuden, etenkin lastenkirjallisuuden tuottamiseksi. Mutta ne olisi saatava oppimateriaaliksi äidinkielen opetuksessa lastentarhasta saakka. Samalla sähköisen median olisi kiinnostuttava teoksista.
Kirjallisuutta ilmestyy Suomesta, Virosta ja Unkarista saatavan tuen avulla.
Vaikka Karjalan tasavalta ei ole nimikkokansallisuuttaan vainoava Marinmaa, ikävän sävyn saattoi kuulla myös presidentti Sergei Katanandovin tervehdyspuheessa.
Karjala, suomi ja vepsä tunnustetaan kansallisiksi kieliksi, mutta niillä ei ole virallista asemaa. Katanandov huomautti, että Karjalassa asuu 150 muutakin kansallisuutta. Miksi 12 prosentin vähemmistöllä pitäisi olla erikoisasema?
Uralilaisten kansojen kulttuurisesta pelastusohjelmasta, etnofuturismista kyseltiin kongressissa paljon.
Petroskoissa on jo omia etnofuturisteja, kuten vepsäläisrunoilija Nikolai Abramov sekä nuoret rokkarit, livvinkarjalaksi laulava Santtu Karhu ja inkeriläissyntyinen Enska Jakobson.
Enska on vieraillut D´Airot-yhtyeensä kanssa useita kertoja Oulussa. Hän on tulossa jälleen marraskuun lopussa esiintymään ravintola 45:ssa.