Eduskunnasta
Suomessa on meneillään koulutuksen uudistamista jokaisella asteella. Keskusteluun sisältyy ihmettely siitä, että miksi juuri edelliseltä asteelta tulee entistä heikomman jatko-opintokykyisyyden omaavia opiskelijoita. Korkea-aste haastaa toista astetta. Lukion ja ammattiopetuksen opettajat ihmettelevät perusopetuksen tuottamaa osaamista.
Perusopetusta ei enää jaotella yleis- ja erityisopetukseen. Oppilaan saama oppimisen ja koulunkäynnin tuki on kolmiportainen – yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Tavoitteena on, että kaikki lapset saavat opiskella omassa lähikoulussaan ikäistensä kanssa samalla vuosiluokalla ja saavat siellä tarvitsemansa tuen.
Tilastokeskuksesta poimimani tiedon mukaan joka kuudes peruskoulun oppilas sai tehostettua tai erityistä tukea syksyllä 2016. Lähes puolella erityistä tukea saaneista oli vähintään yksi oppiaine, jossa hänen tavoitteensa oli madallettu. Kokemukseni mukaan hyvin usein yksilöllistäminen on matematiikassa tai kielissä.
Oppilas voi opiskella tehostetun tuen aikana painoalueittain. Oppiaineen painoalueet muodostetaan opetussuunnitelmassa määritellyistä, oman vuosiluokan ydinsisällöistä. Käytännössä opettaja käy kauppaa oppilaan ja hänen huoltajansa kanssa siitä, mitä oppilaan tulee osata, jotta hän saisi hyväksytyn arvosanan ja pääsisi jatkamaan seuraavalle vuosiluokalle.
Tosiasiassa suuri joukko perusopetuksen oppilaita ei osaa lähellekään sitä mitä hänen tulisi osata kyetäkseen selviämään hyvin seuraavista opinnoista. Näiden oppilaiden taidot ja osaaminen perusopetuksen päättyessä poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä yleisesti odotetaan perusopetukselta.
Oppilaiden valmiudet perusopetuksen alkaessa ovat hyvin heterogeeniset. Kun yhteiskunnan tahto on, että jokaisella on perusopetuksen jälkeen hyvät valmiudet jatkaa elämässään, niin pitää hyväksyä myös se, että osa oppilaista tarvitsee nykyistä pidemmän ajan opinnoissaan.
Kymppiluokan sijaan meidän pitää kohdistaa katse pienten lasten kouluun. Kolme ensimmäistä luokkaa esiopetuksesta toisen vuosiluokan loppuun pitää joustaa ajallisesti nykyistä enemmän. Jos oppilas ei saavuta toisen luokan tyydyttävän osaamisen tavoitteita pienten lasten koulun aikana kolmessa vuodessa, niin silloin hänellä pitää olla oikeus käyttää aikaa neljä vuotta tai jopa pidempään.
Ajallisesti joustavan pienten lasten koulun jälkeen oppilas saisi enemmän irti seitsemästä viimeisestä peruskouluvuodestaan. Järkevämpää kokonaisuuden kannalta on oppilaan taitojen vahvistaminen opintojen alkupäässä kuin lisävuodella peruskoulun lopussa.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Kuusamosta.