Euroopan unionissa ei yksin pärjää. Pienet maat toimivat fiksusti, kun ne yhdistävät voimiaan ennen suuria muutoksia.
Suomella on viime ajat ollut ilmeisiä vaikeuksia päättää, mihin ryhmään se oikein Euroopan unionissa kuuluisi. Luontevaa pohjoismaista kerhoa ei edes ole, sillä Suomi on EU:n uudistuksissa selvästi eri linjoilla kuin Ruotsi ja Tanska. Suuret keskieurooppalaiset maat Ranska ja Saksa ajavat unionin syventämistä puolustusliitoksi, mikä ei suomalaisten ajatuksiin sovi.
Irakin sota jakaa muutenkin joukkoa, ja britit ja espanjalaiset ovat liimautuneet ulkopolitiikassaan amerikkalaisten kylkeen, kuten suurin osa jäseneksi tulossa olevista uusista maista. Konventissa taas ranskalaisten johdolla puuhataan EU:lle presidenttiä, mikä jälleen on yksi suomalaisille vieras ajatus.
On ollut vaikea välttää vaikutelmaa, että Suomelta alkavat olla vähissä luontevat samanmieliset puhekumppanit EU:ssa. Suomen EU-politiikan suunta on haussa samaan aikaan, kun unioni itsessään on muuttunut sekalaiseksi kokoelmaksi eri suuntiin tavoittelevia maita tai maaryhmiä.
Tiistai-iltana kuitenkin nähtiin yksi ryhmä, johon Suomi pystyi luontevasti samaistumaan. Luxemburg oli kutsunut koolle EU:n pienet jäsenmaat linjaamaan yhteisiä näkemyksiä EU:n uudistamisesta. Jo tästä kutsusta voi päätellä, että muutkin maat painivat samankaltaisissa ongelmissa kuin Suomi.
Samalla tuli todistetuksi, että pienet ovat pieniä. Jos EU:n suurten maiden ryhmä olisi kutsunut koolle oman, muilta suljetun huippukokouksensa, sitä olisi seurattu tiiviisti ja Suomessakin olisi nostettu meteli suljettujen ovien takana tehtävistä päätöksistä. Kun nyt pienet maat kokoontuvat ensimmäistä kertaa yhteen, sitä ei noiden maiden ulkopuolella juuri edes huomattu, eikä kokouspaikan ovella ollut koputtelijoita.
Kaksi oli jättänyt kutsuun vastaamatta. Suomelle harmittavasti ne olivat Ruotsi ja Tanska, jotka ovat suurten linjoilla hyväksymässä ajatuksen EU:n presidentistä. Tämä alleviivaa pohjoismaiden eriseuraisuutta ja yhteisen linjan puutetta. Kaiken kukkuraksi Tanska on nyt ulkopolitiikassaan selvästi Yhdysvaltain liittolainen ja aivan eri linjoilla kuin Suomi ja Ruotsi.
Luxemburgin kokous keskittyi konventin työhön ja unionin tulevaisuuteen. EU:n pienet maat tahtovat kiertävän puheenjohtajuuden jatkuvan ja toivovat, että komissaarien nimityksissä säilyisi tasapaino. Uusien toimielinten perustamista vastustetaan ja nykyisten instituutioiden kehittämistä kannatetaan.
Kaikki nämä toiveet heijastavat samalla pelkoa jäämisestä suurten maiden jalkoihin. Esimerkiksi kiertävä puheenjohtajuus voi olla unionille työläs menetelmä, mutta se takaa, että katseet kiinnittyvät kuhunkin maahan vuorollaan. Ei Kreikankaan näkemyksistä paljon piitattaisi, ellei se olisi unionin puheenjohtajamaa.
Konventin etenemistä tarkastellaan seuraavan kerran Ateenassa kahden viikon kuluttua, kun tulevat EU-jäsenmaat allekirjoittavat liittymissopimuksen. Huomio saattaa silti Ateenassakin kiinnittyä vanhojen jäsenmaiden vääntöön unionin tulevaisuudesta, sillä konventin aikataulut ovat pettäneet ja asiat mutkistuneet, molemmat tuttuja piirteitä unionin työskentelytavoissa.
EU-asioissa Suomen uusi hallitus joutuu ottamaan lentävän lähdön. Aikaa harjoitteluun ei ole, vaan on saman tien pystyttävä hyppäämään konventin työhön. Sen vuoksi hallituksen olisi kyettävä heti muodostamaan itselleen selkeä näkemys EU:n tulevaisuudesta ja Suomen roolista siinä.