Kommentti Kalevan juttuun (6.2.) kattojen lumikuormista. Tekstissä sanotaan: ”Paksutkaan lumikerrokset eivät välttämättä koettele talojen kestävyyttä, mutta tilanne muuttuu heti, kun sää lauhtuu.”
Tämä ei pidä paikkaansa. Lumen kiderakenne muuttuu ja kinos voi tiivistyä, mutta kuormitus ei muutu kuin 1–2 prosenttia. Siis jos katolla on 100 kiloa neliömetrillä lunta, niin kuormitus lisääntyy vain 1–2 kiloa.
Tämä on helppo todeta kotioloissakin. Otetaan sangollinen pakkaslunta, tuodaan se lämpimään sisätilaan ja punnitaan se. Annetaan olla niin kauan, että lumi on muuttunut nuoskaksi ja punnitaan uudelleen – paino ei ole muuttunut käytännössä yhtään!
Mistä johtuu käsitys siitä, että lumen kuormittavuus kasvaisi sään lauhtuessa? Jokainen on tehnyt lumitöitä pakkasella ja suojasäällä. Työn rasittavuudessa on todella suuri ero, koska lapiollinen nuoskalunta voi olla painoltaan 5-kertainen verrattuna lapiolliseen pakkaslunta. Lisäksi rasittavuuteen vaikuttaa märän lumen koostumus (tarttuvuus).
Kalevan juttu jatkuu: ”Vielä pahempaa on, jos sataa vettä. Lumen paino jysähtää kerralla erittäin raskaaksi, ja rakennukset ovat lujilla.”
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Kuormitus lisääntyy vain sen verran kuin satanut vesi painaa. Tämä on otettu huomioon kuormituksissa, joita käytetään rakenteiden mitoituksessa. Jos sataa rankasti vettä, se ei enää imeydy lumeen, vaan alkaa sulattaa sitä ja valuu sitten pois katolta. Tällöinhän kuormitus katolla pienenee.
Miksi katot mitoitettaisiin huonosti kuormia kantaviksi? Miksi lainlaatijat antaisivat liian pieniä lumikuormia määräyksissään? Sehän ei olisi järkevää. Rakentamismääräykset ja kuormitusnormit antavat hyvät ohjeet kattojen mitoittamiselle.
Omakotiasukkaat voivat luottaa kattorakenteiden kestävyyteen. Isot hallimaiset rakenteet ovat olleet herkempiä onnettomuuksille, koska suurilla jänneväleillä yksikin kohtalokas virhe suunnittelussa, valvonnassa tai toteutuksessa voi aiheuttaa sortuman. Näiden suhteen määräyksiä on tarkennettu ja vanhojen rakennusten tarkastukset on tehty pakollisiksi.
Talojen kattotuolit ovat lähes poikkeuksetta tehdastekoisia, millintarkkoja ja luokitellusta puutavarasta tehtyjä. Lisävarmuutta antavat myös ei-kantavat väliseinät, joita ei ole mitoituksessa laskettu kuormaa kantaviksi, mutta jotka sellaisina kuitenkin tarvittaessa toimivat.
Suosittelenkin jättämään pientalojen kattojen lumenpudottamiset kokonaan pois, ellei tiedossa ole henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvaa vaaraa. Turhia kattojen kolaamisia on tehty ihan liikaa.
Ihmisiä on pudonnut katolta sillä seurauksella, että onnettomuudesta on jäänyt pysyviä vammoja tai vielä pahempaa. Maasta tehdyt lumenpudotuksetkaan eivät ole vaarattomia – niissäkin on ihmisiä jäänyt alle ja kuollut. Tiili- ja huopakatot rikkoutuvat lumenluonnissa hyvin helposti, jos ei oikeita työmenetelmiä tunneta. Siitä voi seurata ikäviä vesivuotoja ja homeongelmia.
Ilpo Hyvärinen
rakennusinsinööri
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.