Kemin torilla on viikonvaihteen ajan parkissa muutamia kymmeniä kirjastoautoja: kirjastoseuran valtakunnallisille kirjastoautopäiville on piipahtanut pieni otos maan liki kahdestasadasta liikkuvasta kulttuuripisteestä.
Autokanta on hiljalleen rapautumassa, mutta edelleen suomalaiset voivat ylpeillä ehkä maailman tiheimmällä kirjastoautoverkolla.
Kulttuuriasiainneuvos Anneli Äyräs opetusministeriöstä puhuukin kirjastoautomaasta.
"Meillä on vielä paljon autoja verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaihin. Se ei ole katastrofi, vaikka ne vähän vähenevät. Olen enemmänkin huolissani palveluista, jos ne häviävät autojen mukana."
Toimintoja lopetetaan vuosittain joitakin autojen lakkauttamisten yhteydessä. Toiminta ajetaan yleensä alas rahapulan ja rakennemuutosten aiheuttaman vähäisen käytön vuoksi. Se ei kuitenkaan ole Äyräksen mukaan ratkaisu, sillä ihmiset jäävät silloin vaille palveluja.
"Syrjäalueilla liikkuva palvelupiste on lähes ainoa palvelumuoto. Siellä tarpeet ovat moninaiset ja auto on erinomainen palvelija", Äyräs muistuttaa ja patistelee kuntia yhteistyöhön.
Alamäki loiventunut
Viime vuonna 187 kunnalla oli yksi tai useampi kirjastoauto, neljällä kunnalla oli osaomistus ja 41 kuntaa osti muilta kunnilta kirjastoautopalveluja. Yhteistyössä on siten vielä kehittämisen varaa.
Kirjastoautoveteraani Antero Kyöstiö, Tampereen kirjastoautokeskuksen osastonjohtaja, puhuu myös yhteistyön puolesta. Se on välttämätön tie, koska lama ja keskittyminen ovat vieneet väkeä ja taloudellista pohjaa monilta pienemmiltä kunnilta kirjastoautopalvelujen ylläpitämiseksi.
Viime vuosikymmenellä kirjastojen rahoituksesta yleensä katosi kymmenkunta prosenttia, eikä menetystä ole saatu kurottua.
Loppuun ajettuja autoja uusittiin taannoin vain muutamia vuodessa, mutta viime aikoina tahti on parantunut. "Alamäki on loiventunut jonkin verran", Kyöstiö iloitsee.
Nykyään uusitaan kymmenkunta autoa vuodessa. Valtiontuki on tipahtanut kaikille halukkaille, sillä opetusministeriön määrärahapotista autot on rahoitettu ensin päältä pois ja vasta loppu on käytetty rakentamiseen.
"Jos auto hajoaa, se ei toimi. Rakennus ei hajoa samalla tavalla", Äyräs huomauttaa. Kirjastojen rakennusrahat eivät riitä alkuunkaan, ja valtion rahaa haluavat joutuvatkin jonottamaan yleensä vuosikausia.
Kirjastoauton uusiminen onkin kiinni kunnasta, sen taloudellisesta tilanteesta ja kulttuurihengestä.
Valtion tuellakin runsaan 200 000 euron auto on kallis hankinta. Keminmaahan torstaina tehtaalta ajettu, Neidonkengäksi nimetty uusi auto maksoi tykötarpeineen noin 230 000 euroa. Valtaosa kunnista saa valtiolta puolet auton hankintakustannuksista.