Yhdysvaltain varapresidentin Joe Bidenin piipahdus Suomessa katkaisi hiljaiselon huipputason kontakteissa. Siitä huolimatta suhteet olivat puolikunnossa liian kauan.
Yhdysvaltain varapresidentin, saati sitten presidentin, vierailu Suomessa ei ole syrjäiselle maalle pikkujuttu.
Varapresidentti Joe Bidenin pikavierailulle on syytä antaa oma arvonsa, mutta henkseleitä ei kannata paukutella sen takia. Yhdysvaltain ylimmän johdon edustajat eivät vaivaudu Suomeen vain Suomen itsensä takia. Useimmiten Suomi on ollut amerikkalaisjohtajien levähdyspaikka ennen matkaa Moskovaan tai sitten supervaltojen kokousisäntä. Tällainen isäntärooli lopahti yhdessä kylmän sodan kanssa.
Kun tuolloinen varapresidentti Lyndon B. Johnson kävi Suomessa, ja Rovaniemellä, syyskuussa 1963, vierailu kesti kokonaista viisi päivää. Biden käväisi Suomessa maanantaina ja tiistaina matkallaan Venäjälle ja Moldovaan.
Bidenin vierailussa oli merkittävintä, että se katkaisi korkeimman tason amerikkalaiskäynneissä pitkän ja kiusallisen hiljaiselon. Ovi Valkoiseen taloon on ollut Suomen valtiojohdolle tiukassa. Viimeksi se aukeni 2001 pääministeri Paavo Lipposelle. Keskustan tuolloinen johtaja Anneli Jäätteenmäki tekaisi käynnistä vaaliaseen, mutta joutui maksamaan siitä omalla erollaan.
Vierailuvähyyteen tuli katko, kun tuolloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva tapasi amerikkalaiskollegansa Condoleezza Ricen. Myös Kanervan seuraaja Alexander Stubb tapasi Ricen.
Julki tulleista Wikileaks-tiedoista on paljastunut, että suomalaispoliitikot ovat kärttäneet tapaamisia Yhdysvaltain johtajien kanssa tiedettyäkin innokkaammin. Tällainen anelu ei tehoa supervaltaan eikä sovi kyllä pienemmänkään valtion arvolle. Aloite Bidenin käyntiin tuli Yhdysvaltain puolelta. Hänen avustajansa sanoi viime viikolla, että "oli jo aikakin palata osoittaaksemme suhteemme elinvoiman ja vahvuuden".
Viileä kausi siis vihellettiin poikki. Se ei pyyhkäise pois tosiasiaa, etteivät Suomen huipputason suhteet Yhdysvaltoihin ole olleet presidentti Tarja Halosen vajaan vuoden päästä päättyvällä, yhteensä 12 vuoden kaudella priimakunnossa.
Suomen kaltaisella pienellä valtiolla ei ole yksinkertaisesti varaa siihen, että korkeimman tason suhteet suurvaltoihin tökkivät, vaikka niiden politiikka ei aina miellyttäisikään. Tämä pätee yhtä hyvin Yhdysvaltoihin kuin Venäjään. Suhteiden epäsuhtaa on vain korostanut se, että Halonen on tavannut Venäjän johtajia silmiinpistävän usein verrattuna Yhdysvaltoihin.
Kun Halonen ja Biden ylistivät tiistaina maiden hyviä suhteita kuin yhdestä suusta, mennyt tuli kuitatuksi menneeksi. Ilmeet kertoivat, että sitten kun vierailu onnistuu, kaikki on yhtä hymyä. Ylipäätäänhän korkean tason tapaamisten ei anneta epäonnistua, ei ainakaan julkisuuteen päin.
Jos Halonen saisi kutsun Valkoisen talon isännältä Barack Obamalta, viileä kausi päätettäisiin vieläkin komeammin. Vierailu olisi tervetullut sulka Halosen hattuun ja hyvä päätös hänen presidenttiydelleen. Se voi olla tosin kohta vaikeaa, sillä vuoden 2012 presidentinvaalikampanja alkaa kohta kiihtyä Yhdysvalloissa.