Oululainen ratsastaja Sonja Mäkelä ei muista, minkä ikäisenä hän oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Tapahtumasta on jäänyt mieleen, että ympäri kenttää mentiin ja shetlanninponi Iida oli laiska. Nykyisin kentällä on esteitä ja alla ovat sähäkämmät ratsut: ponit Garanzia ja Roosa. 26-vuotias Iida asustelee yhä Mäkelän tallilla Pikkaralassa.
Tänään Mäkelä kilpailee poneillaan ja Punnus-Tähteri-suomenhevosella Ruukissa esteratsastuksen Pohjois-Suomen halli Grand Prixin finaaleissa ja kansallisessa suomenhevosluokassa.
"Roosa tuli minulle kuusi vuotta sitten ja silloin alettiin vähitellen kilpailla. Sopivia luokkia oli muutaman kerran vuodessa", Mäkelä kertoo.
Nyt kilpailuissa käydään, kun sopiva luokka sattuu kohdalle.
"Etelässä on paljon ponicup-luokkia, mutta lähteminen on kallista ja kisat ovat vähän turhan kaukana", hän harmittelee.
Kisamatkalla on muutakin rahanmenoa kuin eväät ja bensarahat. Pulittaa pitää kilpailuluvat, hevosen vuosimaksut, ilmoittautumismaksut, lähtömaksut ja turvallisuusmaksut. Jos mennään kauemmaksi, hevosen ja ratsastajan yöpymiset luonnollisesti maksavat.
Kisoja edeltävällä viikolla Sonja Mäkelä on hypännyt hevosillaan kerran, pari. Ohjelmassa on ollut myös "tavallista perusratsastusta" eli hevosen voimisteluttamista. Silloin ei hypätä, vaan verrytellään ja tehdään muun muassa voltteja, pohkeenväistöä, taivutellaan ja siirtymisiä askellajeista toiseen.
"Joku vapaapäiväkin on", sanoo Mäkelä. Häntä valmentaa isä Pekka Mäkelä.
Kahdella ponilla ja Patricia-hevosella - tuttavallisemmin Riinalla - pitää ratsastaa joka päivä. Aikaa kuluu puolesta tunnista tuntiin per ratsu.
"Tallille tullaan koulun jälkeen ja kotiin mennään kahdeksan aikaan illalla. Sen jälkeen on läksyjen vuoro", sanoo Maikkulan yläasteen kahdeksatta luokkaa käyvä Sonja.
Ratsukon on oltava kisoissa kaikin puolin tip top.
"Pannaan siistimmät kamppeet päälle", tuumaa Mäkelä. Kisoja edeltävänä päivänä puhdistetaan varusteita.
"Hevosia pestään, ja Garanzia luultavasti kylpee ennen Ruukkiin lähtöä vähän", toteaa Mäkelä kimostaan.
Ruukissa kisat alkavat kymmeneltä. Matkaan lähdetään Pikkaralasta kahdeksan aikaan. Aikataulu riittää mainiosti: sen verran kokeneita matkustajia Roosa ja Garanzia ovat. Jos kisat ovat kaukana, matkaan lähdetään jo edellisenä päivänä.
Esteitä ei ole ripoteltu radalle aivan sinne tänne eikä niitä hypätä siinä järjestyksessä, mikä sattuu huvittamaan. "Tuntia ennen kisapaikalla ehtii kävellä radan rauhassa läpi ja tutustua siihen."
Kolmella hevosella kilpaileminen samana päivänä ei ole Sonja Mäkelän mielestä raskasta. "On ainakin enemmän mahdollisuuksia. Jos toisella epäonnistuu, voi toisella yrittää uudestaan."
"Garanzia on nopeampi ja näppärämpi ja sillä on helpompi ratsastaa aikaa kuin Roosalla", Mäkelä vertaa. Roosakin olisi nopea, mutta aikaeron tekee sen tapa laukata enemmän ylöspäin kuin eteenpäin.
Kisoissa on Sonja Mäkelän mukaan aina päällä pieni jännitys.
"Tuntuu, että oma kilpaileminen ei jännitä yhtä paljon kuin siskon hyppäämisen katsominen. Ponistakin tunnistaa, milloin se on kisoissa. Se on virittyneempi kuin kotona", hän sanoo.
Seuraava kausi on Mäkelän viimeinen ponikausi.
"Nyt etsitään mukavaa hevosta, jolla voisi alkaa hypätä junioriluokkia." Vielä sopivaa ratsua ei ole löytynyt.
"Riinallakin olisi kapasiteettia, mutta se on vähän arka."
Tavoitteitaan Sonja Mäkelä ei ole ajatellut vielä kovin pitkälle.
"Jos pääsee hyppäämään ponien Grand Prixiä tällä kaudella muutaman osakilpailun ja 120-luokkaa. Riinalla aletaan hypätä ja katsotaan, miten sen kanssa alkaa sujua."