Suurin osa yli 2 100 eduskuntavaaliehdokkaasta edustaa eduskuntapuolueita. Lisäksi edustajapaikkaa kärkkyy yli 500 ehdokasta, jotka kuuluvat valitsijayhdistyksiin tai pieniin puolueisiin, joilla ei ole yhtään kansanedustajaa.
Pienten ryhmien on vaikea saada ehdokkaitaan läpi. Sen takaa ääntenlaskutapa, D’Hondtin nimeä kantava menetelmä, joka suosii suuria puolueita. Puolueen täytyy saada vaalipiirissä annetuista äänistä äänioikeutettujen määrästä riippuen ainakin muutama prosentti saadakseen edustajansa läpi.
Usein kysytään, meneekö ääni hukkaan, jos äänestää pienpuolueen ehdokasta. Saman kysymyksen voi asettaa myös, jos äänestää sellaista suuremman puolueen ehdokasta, jonka läpimeno on epätodennäköistä ja jonka puoluetta vierastaa.
Siinä mielessä ääni ei mene koskaan hukkaan, että se on demokratian takaama keino ilmaista tahtonsa.
Vaaleista toiseen pienpuolueet asettavat ehdokkaita senkin uhalla, ettei ketään tule valituksi. Viime vaaleissa yksikään eduskunnan ulkopuolinen puolue ei saanut ehdokastaan läpi.
Vaalikauden aikana perussuomalaista pois potkittu James Hirvisaari perusti omaan Muutos 2011 -ryhmänsä, jolla on nyt kolmisenkymmentä ehdokasta.
Vaikka pienten puolueiden tie eduskuntaan on kivinen, yrittäjiä riittää vaalista toiseen. Jos puolue ei saa kansanedustajaa läpi kaksissa perättäisissä eduskuntavaaleissa, se poistetaan puoluerekisteristä. Uudelleen rekisteröintiin vaaditaan vähintään 5 000 äänioikeutetun allekirjoittamaa kannattajakorttia.
Suomalaista periksi antamattomuutta kuvaa hyvin se, että muutamat pienpuolueet on poistettu puoluerekisteristä, mutta ovat kohta ilmaantuneet sinne uudelleen.
Demokratian näkökulmasta on tärkeää, että kansalaisilla on oikeus ja mahdollisuus järjestäytyä puolueeksi ja kamppailla edustuksesta hallinnon eri tasoilla. Yhtä lailla kansalaisilla on oikeus valita tai olla valitsematta ehdolle asetettuja henkilöitä.
Pienpuolueiden ehdokkaiden valinnan tekee monelle vaikeaksi se, että heidän läpimenonsa todennäköisyys on paljon pienempi kuin suurempien puolueiden ehdokkailla. Tällöin jokainen valitsija joutuu puntaroimaan mahdollisen aatteellisen puhtauden ja kylmän käytännöllisyyden väliltä.
Pienpuolueet ovat lähtökohtaisesti eduskuntapuolueita heikommassa asemassa. Ne eivät saa puoluetukea, koska sitä jaetaan vain edustajapaikkojen perusteella. Ne eivät myöskään saa julkisuutta niin kuin suuremmat puolueet.
Pienpuolueiden voimavarat ovat vaatimattomat. Se näkyy niiden ohjelmien onttoudessa. Ja jos äänestäjille ei ole tarjota perusteltuja näkökantoja ja ehdotuksia, on vaikea odottaa tukeakaan.
Viime eduskuntavaaleissa pienpuolueet saivat alle prosentin äänistä. Gallupien mukaan suurta pottia ei ole odotettavissa nytkään. Kaikesta huolimatta pienpuolueiden suotakoon antaa värinsä suomalaiseen poliittiseen keskusteluun.
Pääkirjoitus