Heinäpääläisen kerrostaloasunnon keittiössä harvemmin nähdään purjekoneen siipiä seinällä roikkumassa tai koneen runkoa olohuoneen pöydällä, peräosa pianon kannelle tuettuna.
Oululaisen Matti Melamiehen kotona sellainen on, tosin se on paljon pienemmässä mittakaavassa. Kyse on radio-ohjattavasta pienoismallista, saksalaisesta, ennen sotia rakennetusta purjekoneesta.
"Taitolento oli muotia Saksassa 1930-luvulla, eivätkä tavalliset purjekoneet semmoista kestäneet, joten siihen tarpeeseen suunniteltiin Habicht", Melamies kertoo.
Kone lensi ensilentonsa Berliinin Olympialaisissa 1936. Sota tuhosi nämä siivenmuodoltaan lokkia muistuttavat koneet täysin, mutta sotien jälkeen niitä on rakennettu kaksi kappaletta, jotka lentävät yhä.
Melamies esittelee valokuvia Jämijärven vanhojen puisten purjekoneiden kisasta muutaman vuoden takaa. Kuvissa saksalainen Christoph Zahn lentää perheensä sotien jälkeen rakentamalla taitolentomaalauksessa olevalla Habichtilla.
Ihan käden käänteessä pienoismalli ei synny. Melamies kertoo rakentaneensa Habicht -purjekoneen pienoismallia jo useamman vuoden ajan.
"Muuan lentäjätoveri löysi saksalaiset piirustukset ja nyt meitä on Suomessa ainakin kolme, jotka rakennamme tätä lentokonetta pienoismalliksi", mies kertoo.
Pienoismalli Habicht rakennetaan pääosin erittäin kevyestä balsasta, kantavat rakenteet ovat mäntyrimaa ja nokka vaneria.
"Törmäystä varten", rakentaja perustelee.
Radio-ohjattavien lennättäminen vaatii taitoa ja Melamiehen mukaan "kaputteja" sattuu silloin tällöin.
Leskimiehen kaksio on täynnä ilmailuharrastukseen viittavia esineitä. Seinällä raksuttaa Memphis Belle -aiheinen kello, vieressä komeilee purjelentoaiheinen seinämaalaus ja hyllyllä on toinen hienosti rakennettu, sähkömoottorilla ja potkurilla varustettu radio-ohjattava liidokki, Reiser.
Puisten pienoismallien rakentaminen sujuu Melamieheltä hyvin. Hän on koulutukseltaan rakennusmestari ja harrastanut purjelentämistä koko ikänsä.
"Sorruin lentämiseen jo kuusivuotiaana", Melamies veistelee.
Veturinkuljettaja isä ja naisvoimistelijoihin kulunut äiti olivat kumpikin kovia uimareita, joten lapsuuden kesiin kuuluivat erottamattomana koko perheen retket Oritkarin upeille hiekkarannoille. Tie rantaan kulki lentokentän poikki ja siellä harjoittelivat Ilmapuolustusyhdistyksen lentäjät purjelentoa. Sinne laskeutuivat myös Helsingistä Petsamoon ja takaisin lentäneet matkustajakoneet, sekä Hailuodon ja mantereen väliä lentäneet postikoneet.
Kipinä syttyi ja kaikki vaivalla tienatut pennoset menivät pienoismallikauppaan, kunnes ikää oli riittävästi lähteä kokeilemaan todellista lentämistä. Oulun Ilmailukerho perustettiin 1946 ja Matti Melamies pääsi varhain mukaan tekemään talkoita, joilla sai kerättyä kesäksi lentotunteja.
Siihen aikaan koneet olivat puuta ja kun haavereita usein laskuissa sattui, korjattiin kone kerhon voimin.
Pienet kolhut paikattiin illalla ja yöllä, ja aamulla taas lennettiin. "Kesällä lennettiin ja talvella huollettiin talkoilla koneet taas kuntoon, vain suuremmat viat vaativat koneen lähettämistä peruskorjaukseen Jämille", hän muistelee.
Vaikka aktiivinen lentäminen on jäänyt, jatkuu harrastus Pudasjärven ja Pikkaralan Ahmosuon lentopaikkojen epävirallisena talkkarina ja omassa kodissa purjekoneiden pienoismalleja rakennellen.
"Ei tätä Habichtia raski koskaan itse lennättää, on se niin kovalla työllä tehty. Pittää antaa se luottamustehtävä jollekin kokeneemmalle lennättäjälle", hymyilee vanha purjelentäjä ja kumartuu jälleen hiomaan koneen pintaa maalausta varten.