Tomi Isopahkalan videoita Arcturuksen pienoismallin rakentamisvaiheista voi katsoa noin kuukauden päästä nettisivuilta www.mysticwind.fi
person>Tomi Isopahkala painaa työtä aamusta iltaan. Matkustajalaiva s/s Arcturuksen 7,5 metrin pituisen pienoismallin pitäisi valmistua viikon sisällä. Isopahkala on koonnut matkustajalaivaa uteliaan yleisön keskellä Suomen merimuseon päänäyttelytiloissa Kotkassa jo kaksi viikkoa.
Heinäkuussa avatun Merikeskus Vellamon johtaja Leena Haila kiinnostui Isopahkalan rakentamista pienoismalleista Helsingin matkailumessuilla tammikuussa. Sopimus syntyi välittömästi.
18 vuotta laivojen pienoismalleja ammatikseen rakentaneelle käsityöläiselle pesti oli mieluinen. Arcturuksen kokoaminen on oululaistuneelle rakentajalle tähänastisista pienoismallitöistä mittavin.
"Toivon, että työ avaisi ovia maailman merimuseoihin, ja että pienoismallista on hyötyä itse museolle", Tomi Isopahkala toteaa.
Kolmena kappaleena Kalajoelta Kotkaan
Arcturuksen pienoismallin lopputulema on Isopahkalan mustan käkkäräpään uumenissa selkeänä kuvana. Oli jo, kun suunnittelutyö vuoden alussa alkoi torin rannan aittarakennuksessa Oulussa.
Laivan alkuperäisiä telakkapiirustuksia Isopahkala etsi ja jäljitti Britanniaa myöten, mutta niitä ei löytynyt. Työtä on jonkin verran helpottanut arkistokuvat sekä laivassa työskennelleiden merimiesten muistot.
"Työskentelyäni täällä merimuseossa kävi seuraamassa mies, joka oli ollut mukana Arcturuksen viimeisellä matkalla. Kyselin mieheltä ravintolan sohvien ja mattojen väristä."
Pienoismallin rungon Isopahkala rakensi Kalajoella, mistä se siirrettiin Kotkaan kolmena kappaleena, kun ei muuten olisi ovista ja ikkunoista sisään mahtunut.
Puinen runko on päällystetty millin paksuisilla kuparilevyillä. Alkuperäisen höyrylaivan 12 milliä paksut rautalevyt oli niitattu yhteen 140 000 niitillä.
Kotkassa työtä on piisannut niin paljon, että legendaarinen merimieskapakka Kairo on saanut vielä odottaa. Päivän työtunteja Isopahkala ei laske, mutta arvio omasta osuudesta on 1 500 tuntia.
"Kokemus on tuonut työhön nopeutta. 10 vuotta sitten en olisi samaan pystynyt."
Ravintolasali sisutetaan viimeisen päälle
Aivan yksin mestari ei ole matkustajalaivaa Vellamossa kasaamassa. Kaverina on kalajokinen Sanna Jauhiainen. Työtä Kalajoella on avittanut myös joukko ystäviä. Arcturuksen rungon levytyshommissa oli mukana Antti Sorvari, hopeaesineitä on valmistanut Reetta Kalajo unohtamatta Unto Pahikaista.
Arcturuksen pienoismalli onkin viimeistelyä vaille valmis. Viikon loppupuolella kuparipäällysteinen pohja maalataan valkoiseksi. Kymmenet Isopahkalan pronssista, hopeasta, keramiikasta ja puusta työstämät yksityiskohdat, ankkuri, tynnyrit, köydet, mastot ja pelastusveneet kiinnitetään patinoidun laivan kannelle.
Sisätilat valaistaan ja höyrylaivan ravintolasali sisustetaan pieniä yksityiskohtia myöten: matkustajanuket, astiastot, matot ja muun tilpehöörin Isopahakala ostaa. "Teen työn niin halvalla kuin pystyn, lähes omakustannushintaan."
Oulussa odottaa
Mystic Wind
Isopahkala on itseoppinut käsityöläinen. Pienoismallien rakentamisen lisäksi mielipuuhaa on vanhojen puulaivojen kunnostus ja uusien suunnittelu. Matkoilla mukana kulkevassa matkalaukussa on piirustuksia tulevaisuuden laivoista, lentokoneista ja autoista.
"Taiteilu kiinnostaa."
Kun Arcturus on valmis, Isopahkala palaa Ouluun, missä toriaittojen edessä odottaa kaksimastoinen purjehduskuntoinen kuunari Mystic Wind.
Tekemistä kuunarissa riittää. Jonakin päivänä se seilaa Oulun edustalla matkustajia mukanaan, mutta sitä päivää Isopahkala ei halua lyödä lukkoon.
"Istuskelen laivan kannella ja mietin tulevaa", nelikymppinen kommentoi syksyn tekemisiä.
Kalajoella varttunut käsityöläinen kehuu Oulun ilmapiiriä, mutta merihenkisyydessä on vielä parantamisen varaa.
"Vanhat laivat toisivat Ouluun sitä kaivattua merihenkisyyttä ja uskon myös, että Mystic Wind parantaa kaupunkikuvaa. Rekisteröin laivan Ouluun."
"Haluaisin Tall Ship Race -kilpailun rantautuvan kaupunkiin - kuten kaikki muutkin oululaiset."