Pienleipomoiden tuotteet lähikaupan leipähyllyssä ovat KTM:n mukaan kohta katoavaa kansanperinnettä, mikäli nykyinen kehityssuunta jatkuu. Vähittäiskaupan ketjujen yhä keskitetympi tuotevalikoimapolitiikka, kiristynyt kilpailu ja tuonti ajavat pikkuleipomoita yhä ahtaammalle. Muuttuneessa toimintaympäristössä pärjäävät parhaiten kustannustehokkaat suuret leipomot.
Suomen leipomomarkkinoita hallitsee kaksi valtakunnallista leipomoa, Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy yhteensä noin 60 prosentin markkinaosuudella. Kilpailun kiristyessä kumpikin niistä on keskittämässä tuotantoaan entistä suurempiin yksiköihin, joiden tuotantoa automatisoidaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Samalla henkilöstöä vähennetään, tuotevalikoimaa supistetaan ja alueleipomoita saatetaan lopettaa.
Vähittäiskauppa tehostaa toimintaansa ja pyrkii mahdollisimman kannattavaan tuotevalikoimaan. Kaupan valikoimista 20-30 prosenttia on keskisuurilla paikallisilla leipomoilla tai leipomoryhmittymillä.
Kahden suuren leipomon keskittäessä toimintojaan saattaa keskisuurille yrityksille aueta uudenlaisia mahdollisuuksia paikallisilla valikoimilla tai valtakunnallisilla erikoistuotteilla, jos ne pystyvät tehostamaan toimintaansa ja lisäämään yhteistyötä.
Viime vuonna aloitti 45 leipomoa ja toimintansa lopetti 66 yritystä. "Pienet joutuvat tinkimään katteistaan, kun kauppa haluaa ostaa ja myydä halvalla", sanoo toimialapäällikkö Kari Välimäki Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksesta. Hän vastaa KTM:n ja TE-keskusten leipomoteollisuuden toimialaraportista.
Massatuotanto tuo yksipuolisuutta
Ennusteen mukaan pienille leipomoille jää jäljelle korkeintaan muutaman prosentin markkinaosuus. Edellytyksenä ovat hyvät asiakassuhteet, sopiva jakeluetäisyys ja kysytyt tuotteet. Pientenkin leipomoiden osalta vaatimukset osaamisesta ovat kasvamassa. Yrityksellä tulee olla selkeä ja kannattava liikeidea ja yhä koulutetumpi henkilöstö. Markkinointiin, tuotekehitykseen, tuotetietojen hallintaan ja laatuun on panostettava. Erikoistuminen, alihankkijana toimiminen tai uusien jakelutapojen löytäminen on monelle yritykselle elinehto.
Elintilasta taistelevat pienten valmistajien paikalliset tuotteet ja erikoistuotteet kuten luomuleivät. Luomuleipien markkinaosuus on laskenut: vuonna 2000 markkinaosuus oli 2 prosenttia ja vuonna 2003 enää 1,5 prosenttia.
Massatuotanto jyllää, suuret leipomot ovat pystyneet tehostamaan toimintaansa. Ne pystyvät tuottamaan korkeatasoista leipää halvemmalla.
"Käsityöllä ei pysty vastaamaan haasteeseen, se on sitten pois omistajan selkänahasta", Välimäki luonnehtii tilannetta.
"Jos kuluttajat menevät vain eurojen perässä, tehdään karhunpalvelus koko leipäkulttuurille ja paikalliselle työllisyydelle", Välimäki sanoo.
Suomi on edelleen rikkaan leipäkulttuurin maa. Vilja- ja leipomotuotteiden kulutus on noussut ja on tällä hetkellä jo 115 kiloa henkilöä kohti. Pakatut leipomotuotteet ovat vähittäiskaupan pakattujen tuoretuotteiden suurin ryhmä, jonka arvo on 647 miljoonaa euroa vuodessa.
Sopivan
pieni pärjää
Savilaakson leipomo Limingassa on pieni leipomo, oikeastaan tarpeeksi pieni. "Me emme kilpaile isojen valmistajien kanssa eikä meillä ole isoja marketteja asiakkaina vaan lähikauppoja", kertoo leipomon omistaja Urpo Savilaakso.
Pienempiin kauppoihin saa pienikin leipomo edelleen tuotteitaan esille.
Leipomo valmistaa päätuotteinaan rieskaa, hiivaleipää ja munkkeja. Henkilökuntaa on kuutisen kappaletta, omistajat tekevät myös töitä.
"Pitää olla oma tuote, oma työpanos, toimitukset varmoja, hyvä henkilöstö", Savilaakso listaa selviytymisen keinoja. Hänen mukaansa tulevaisuus näyttää ihan hyvältä.
Savilaakson leipomosta lähtee tavaraa 40 kilometrin säteelle Rantsilasta Ouluun. Yrityksen toiminta on pysynyt samalla tasolla vuosikausia, kesällä torimyynti vilkastuttaa kesäkautta. "Ja kun itse tekee pitkää päivää, sehän se on a ja o pikku yrityksessä", Savilaakso sanoo.