Pohjois-Suomessa asuva yksinhuoltaja Hannele (nimi muutettu) tekee toimistosihteerin työtä 1 400 euron kuukausipalkalla. Verojen, vuokran ja opintolainan lyhennyksen jälkeen hänelle jää käteen reilut 400 euroa.
"Töihin kannatti mennä tälläkin palkalla, kun saan kolmisensataa enemmän kuin ansiopäivärahasta", Hannele laskee.
Ansiosidonnainen on hänelle pätkätyöläisenä elintärkeä, ja puheet sen keston lyhentämisestä pelottavat.
"Koskaan ei voi tietää, kuinka kauan seuraavan pestin löytyminen vie", hän sanoo. Yli 40-vuotiaana merkonomina hän joutuu kilpailemaan töistä nuorten tradenomien kanssa. Alan työttömyys on Pohjois-Suomessa varsin korkea.
Tällä hetkellä Hannelea huolettaa lukiota käyvän lapsen kirjojen maksaminen, kun koulu vaatii aina uusimmat painokset eikä kirjoja voi ostaa käytettyinä.
Pätkätyöläinen ei saa asuntolainaa. "Vakituinen kokoaikatyö olisi avain omaan kotiin ja onneen", Hannele sanoo.
Kaikesta täytyy tinkiä. Kun rahat juuri ja juuri riittävät elämiseen, ei jää ylimääräistä elektroniikkaan, sisustamiseen tai lomailuun. Hannele on viimeksi päässyt ulkomaanmatkalle yli kymmenen vuotta sitten.
Nelikymppinen Sari (nimi muutettu) kyllästyi 1 240 euron kuukausipalkkaansa siivoojana ja hakeutui paremmin palkatulle alalle Oulun seudulla.
"Palkasta jäi käteen alle tuhat euroa. Yksin sillä nippa nappa kituuttaisi, mutta se ei riittäisi mihinkään, jos minulla olisi lapsia", hän sanoo. Naimisissa olevan Sarin toimeentulo on turvattu, mutta pienipalkkaisuus kismittää.
"Oli kova pala nöyrtyä ja hyväksyä se, ettei pysty maksamaan puolia yhteisistä kuluista. Puoliso maksaa suurimman osan. En haluaisi olla kenenkään elätti", hän puuskahtaa.
Saria ihmetyttää siivoojien alhainen palkka suhteessa vastuuseen esimerkiksi sairaaloissa. Kireät aikataulut harmittavat myös koulutettua laitoshuoltajaa, sillä työtä ei koskaan ehtinyt tehdä niin hyvin kuin olisi halunnut.