Vedestä on monessa maailmankolkassa niin suuri pula, että ennen pitkää siitä soditaan ihan tosissaan. Pienempiä kähinöitä on käyty jo pitkään.
Suomessa lähdevedellä pestään autoja ja huuhdellaan vessanpyttyjä, mutta kyllä tuon elämännesteen arvo meilläkin ymmärretään. Jos ei muuten, niin energiantuotannossa.
Vaasan hallinto-oikeudessa kallistellaan nyt vaakaa siitä, pitääkö Talvivaaran kaivosyhtiön maksaa alavesien voimayhtiöille korvausta Sotkamon kaivoksen käyttämästä vedestä.
Kun satoja miljoonia euroja pyörittävät firmat käyvät käräjiä tuhansista euroista ja kuutiometreistä, herää Oulujokivarren asukaskin taas muistamaan, miten arvokkaan veden äärellä asustaa.
Fortum ei nyt kiinnitä huomiota Talvivaaran päästöihin, sillä turbiini pyörähtää kyllä vähän suolaisemmallakin vedellä.
Sen sijaan yhtiötä huolestuttaa se, että sadan kilometrin päässä Oulujoen ylimmästä voimalaitoksesta Jylhämästä Talvivaara pumppaa kenties joskus latvavesiltä omaan prosessiinsa vettä runsaan kuutiometrin sekunnissa. Nyt sitä menee selvästi vähemmän.
Jylhämän turbiinien läpi sähköä vääntämään mahtuu vettä 450 kuutiometriä sekunnissa. Kun yhdestäkin kuutiosta noin kiistellään, se kertoo vesivoiman kasvavasta arvosta.
Vesivoima on tärkein uusiutuva sähköntuotantomuoto Suomessa. Vesivoimalat tekee arvokkaiksi se, että niiden tehoa on helppo säädellä.
Jos ja kun tuulivoimaa rakennetaan lisää, vesivoiman arvo sen kun nousee: kun ei tuule, tuulimylly seisoo ja sähkö on otettava muualta. Vesivoimalasta se irtoaa nopeimmin ja edullisimmin.
Oulujoen vapaat kosket elävät itse koettuina enää ikäihmisten muistoissa. He muistavat myös sen, miten koskiosuuksia osteltiin jopa rahatukoilla houkutellen. Moni ei edes ymmärtänyt, mitä myi.
Voimalatyöpaikat ovat käyneet vähiin. Jokivarren asukkaille korvaus energiantuotannon ehdoin säännösteltävästä virrasta tulee lähinnä kuntien saamana kiinteistöverona.
Nuo miljoonat kuluvat kunnissa helposti elämiseen, niillä ei rahastoja paisutella.
Oulujoki Oy:stä Imatran Voiman kautta Fortumiksi muuttunut Oulujoen säännöstelijä on aikoinaan saanut oikeudet aarteeseen, jonka arvo vain kasvaa. Olisi kohtuullista, että tuosta arvosta nykyistä suurempi osuus maksettaisiin voimalakuntien kassaan.
Talvivaara ja Fortum väittelevät jopa siitä, mihin kaivoksen malmikasoista haihtuva vesi höyrynä kulkeutuu. Kateeksi ei käy sitä tuomaria, joka päättää, kuinka suuri osa vesihöyrystä ei sadakaan pisaroina takaisin Fortumin säännöstelemiin vesiin, vaan karkaa pilvinä aivan muiden hyödyksi.
Fortum laskee, että sen menetykset Talvivaaran käyttämästä vedestä voivat nousta satoihintuhansiin euroihin vuodessa. Oikeutta hakee myös Talvivaara, jonka mukaan Kainuun Voimalle maksettavaksi tuomittu 4 500 euroa kahdelta vuodelta on väärin.
Riittääköhän vettä Oulujoen kalateihin, jos ne joskus rakennetaan?
Mutta Oulussa ollaan reiluja: kaupunki ei vaadi ainakaan toistaiseksi Talvivaaralta korvauksia, vaikka Merikosken voimantuotto on tähän menessä kärsinyt ainakin parin tuhannen euron menetykset.
Rantasaunojen lämmittäjien on syytä olla varuillaan. Koska kiukaalle roimaistu kuupallinen saattaa haihduttuaan sataa vaikka minne, voi Fortumille syntyä laskutusoikeus.
Talvivaaran naapurissa ongelmaa ei tosin ole, sillä vettä ei suositella löylyn heittoon.
Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä vesikiistan kanssa, että Talvivaara omistaa osan Fortumin kilpailijasta, Pyhäjoelle ydinvoimalan rakentavasta Fennovoimasta.